28. marraskuuta 2012

Se aika vuodesta


Kyllä se nyt vaan on käynnissä, juhlakausi. 

Virallinen startti oli viime viikolla. Keskiviikkona vietettiin perheyksikön pikkujouluja. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että käytiin miehen kanssa ulkona syömässä. Mutta ovathan nekin pikkujoulut jos niitä keksii siksi nimittää. Perjantaina olivat vuorossa työpaikan pikkujoulut ja lauantaina kaverin tuparit.

Tällä viikolla juhlitaan pikkujouluja oman alan ihmisten kesken. Sen jälkeen glögeillään meidän ompeluseuran (tai tuttavallisemmin mummokerhon) porukalla. Jonkin sortin pikkujoulukokoontumisen viettänee myös skumppakerho. Eikö ole muuten hyvä, että ihminen on aktiivinen kerhotoiminnassa? Olkoonkin, että aktiviteettina on skumpan juominen... No, ehkä se sukan kutominen toisessa kerhossa sitten hiukan kompensoi (vaikka kyllä silläkin porukalla osataan skumppaa juoda, toim.huom.).

22. marraskuuta 2012

Entten, tentten...

Työpaikan pikkujoulut ovat huomenna. En ehdi virka-ajan ja hippaloiden välillä käymään kotona, joten yritän keksiä asun, jonka saa siirrettyä toimistovaihteesta ilta-lookin puolelle jokseenkin näppärästi asusteilla. Ja meikillä. Ja kampauksella. Vaatebingon pelinappulat ovat tässä alla. Alaosa on sentään jo selvillä. Vielä pitäisi valita yläosa ja korut. Entten, tentten, teelika-mentten. 


Housut: Lindex (ihan suosikit!)
Kengät: Clarks
Paidat (ylhäällä keskellä): Seppälä, Vila, Tiger of Sweden
(ylhäällä oikealla) Selected Femme, Day Birger et Mikkelsen, Munthe plus Simonsen
Korut (vasemmalta oikealle): Edblad, Efva Attling, Ibero

Tämä on tietenkin vasta tämän pelin ensimmäinen erä, vielä on pikkujoulukautta jäljellä... Laittautumisesta se hupi kuitenkin alkaa. Ja sen jälkeen voi keskittyä olennaiseen. Iloa ja valoa juhlakauteen!

Kuva: Pinterest

21. marraskuuta 2012

Tyhjän korttipohjan kutsu


Teippitarhan lähetys saapui. Korttipohjat ja tussit olivatkin jo rivissä odottamassa. Periaatteessa kaikki olisi siis valmista joulukorttitalkoita varten. Ja ihan en sitten malttanutkaan antaa matskujen olla. Tyhjän korttipohjan kutsu kävi ylivoimaiseksi. 

Sisäinen taiteilijani otti hyvin pieneksi hetkeksi vallan. Taustatiedoksi paljastan, että kuvataidepainotteisessa lukiossa kävin tasan tarkkaan vain ja ainoastaan sen yhden pakollisen kuviksen kurssin ja sain siitä seiskan.  Ainoan laatuaan. Harmitti niin vietävästi, että teki mieli pyytää numeron sijaan pelkkää suoritusmerkintää todistukseen. Lukuaineiden keskiarvo kun huiteli aikalailla ysin ja kympin puolivälissä. Kuriositeettina mainittakoon, että viereisen pulpetin pojasta tuli sittemmin vuoden nuori taiteilija. Niihin töihin omia suttujaan verratessa kävi aika nopeasti ilmi, ettei kyseessä tosiaankaan ollut meikäläisen ala. 

Tässä männä syksynä  taas töissä viestinnästä erikseen ilmoitettiin, että "ei sit tartte alkaa kreaa" kun pyydettiin sisältöehdotuksia markkinointimateriaaleihin. Jep, jep. Tosin pelkkä piirustustaitojen puute ei mielestäni ole yhtä kuin olematon visuaalinen silmä. Meinasin kirjoittaa tähän, että väittäisin ymmärtäväni jotakin esimerkiksi värien yhdistämisestä, mutta sitten kuulin pään sisäisen kommenttiäänen muistuttavan, että jos nyt ajattelin vaikkapa sisustusta, niin olen yhdistänyt vain erilaisia ruskeita ja vaatekaapin puolella leikitellään lähinnä harmaan eri sävyillä. Villiä menoa, kerta kaikkiaan.

Mutta nyt visio oli vahva ja toteutushalu kova. Ajatuksissa siinsi sellainen graafinen, yksinkertainen ja mustavalkoinen joulupallokuva. Ja toteutus on, noh, tässä. Taidot eivät ihan riitä sille tasolle, mihin saakka noin niinku esteettisesti näen. Mies lohdutti, että "kyllä nuo hei ihan joulupalloiksi tunnistaa". Minä taas funtsin, että onneksi nauru pidentää ikää. Ladies and gentlemen, let me present to you: JOULUPALLOKUVAELMA. 


Ja ei, en aio lähettää maailmalle ensimmäistäkään piirrettyä joulukorttia. Signeerattu versio matkaa tuota pikaa paperinkeräykseen. Mutta tulipa leikittyä. Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti.


18. marraskuuta 2012

Päivän mietelause


Jaa mistäkö tällainen tuli mieleen? No varmaankin siitä, että kello on 11 ja parin tunnin päästä tulee vieraita. Siivous on vaiheessa, ruuanlaitto aloittamatta ja leivonnan osalta en ole vielä edes päättänyt, että mitä tekisin. Emäntä on yöpaidassa ja isäntä krapulassa. Mutta ei se mitään. Parissa tunnissa onneksi ehtii ihmeitä. Lykätä paistin ja juurekset uuniin. Imuroida ja pyyhkiä pölyt. Käydä suihkussa ja meikata itsensä ihmisen näköiseksi. Loihtia jonkun kivan jälkkärin. Kattaa pöydän. Sen jälkeen rauhoittua ja ottaa vieraat vastaan. Ja olla niin kuin tätä pientä kaaoksen hetkeä ei olisi koskaan ollutkaan. 

Keskitytään hetkeen ja ollaan murehtimatta turhia. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

17. marraskuuta 2012

Vaihtoehtoja DIY-joulukalenteriksi

Kidult tässä, terve. Joulu ei oikein meinaa tulla tälle kolkytplussalle ilman kalenteria. Kaupan joulukalenteista paras on Halvan salmiakkikalenteri, mutta kun se on niin sysiruma. Muissa kalentereissa vikana tuppaavat olemaan sekä sisältö että ulkonäkö. Siksipä haaveilenkin sellaisesta kivasta kalenterista, johon voisi sujauttaa täytteet itse. Niitäkin varmasti löytäisi kaupasta, mutta valmiiden metsästystä mukavampaa on etsiä DIY-vaihtoehtoja internetin ihmeellisestä maailmasta. Tässä kooste tämän päivän Pinterest-löydöksistä

Mustavalkoista ja graafista. Ei ehkä erityisen jouluista, mutta uppoaa meikäläiseen.

Aika raikas meininki. En vaan heti keksi, mitä purkkeja tähän voisi käyttää.

Hyvä uusiokäyttömalli Ikean asustehenkarille! Ornamentit voisi korvata joillakin pikkupussukoilla, joihin laittaa täytettä.

Ihanan rauhallinen. Tosin olisiko se sitä enää sitten kun koristeet on korvattu karkilla? 

Tähän pyykkipoikakalenteriin löytyy tarkempi ohje täältä. Toteutus on oikeastaan aika simppeli ja maalailunkin voisi melkein korvata teippailulla, vaikka tuo käsin maalaamisen jälki tavallaan ihan sympaattista onkin.

Loppuun tunnustettakoon, että oma kalenteri on jo tekeillä. Kerron aiheesta lisää sitten kun on valmista. Nyt kaffeelle, moikka!

16. marraskuuta 2012

Perjantain pikaruoka


Kotikeittiössä kokkailtiin tänään lammasmakkara-herkkusienirisottoa. Inspis iski kun näin Stockan lihatiskin tuoremakkarat ja lopputulokseen päästiin improvisoimalla. Ruokailun jälkeen toteutetun tyytyväisyyskyselyn vastausprosentti oli täydet sata ja virhemarginaali, no eihän sellaista tietenkään ollut. Kaksi kahdesta ruokailijasta piti annoksistaan. Tätä pitänee tehdä joskus uudestaankin. Laitetaan siis resepti muistiin.


Lammasmakkara-herkkusienirisotto

1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
200 g herkkusieniä
200 g tuoremakkaraa
arborioriisiä
raastettua pecorinoa ja/tai parmesaania
oliiviöljyä
kasvislientä
valkoviiniä
suolaa
pippuria
muutama basilikan lehti

Silppua sipuli ja valkosipuli. Pilko herkkusienet ja paloittele tuoremakkarat sopivan kokoisiksi paloiksi. Raasta juusto. Keitä kasvisliemi ja jätä kattila pienelle lämmölle. Paista öljytilkassa sienet ja makkarat. Kuullota toisella pannulla öljyssä kevyesti sipuli ja valkosipuli. Lisää riisi. Kun riisi on kuullottunut, lisää kuumaa kasvislientä noin 1-2 dl kerrallaan sitä mukaa kun neste on imeytynyt. Lisää valkoviini. Lisää loppuvaiheessa joukkoon sienet ja makkaranpalat. Kääntele joukkoon raastettu juusto. Mausta suolalla ja pippurilla. Silppua päälle muutama basilikan lehti. Nauti heti. 

15. marraskuuta 2012

Joulukortit

Välillä mietityttää, että lähettääkö niitä tänä sosiaalisen median aikakautena enää kukaan? Ei sillä, etteikö e-korteistakin tulisi ajatus läpi, mutta kun niitä good old paperikortteja on vaan niin kiva saada! Siksipä aionkin parin välivuoden jälkeen itse taas lähettää kortteja. Valmiista malleista kivoimmat huitelevat sellaisissa kappalehinnoissa, että ajattelin tänä vuonna tehdä kortit itse. Hintaa suurempi vaikutin tämän päätöksen synnyssä on tosin se, että olen taas löytänyt sisäisen askartelijani. Hyvänä kakkosena tulee Pinterest, mistä ideoita ja inspistä saa simppelimmän tyylin diggailijakin. Hakusanoja washi tape, card ja christmas yhdistelemällä löytyy vaikka mitä kivaa, kuten esimerkiksi nämä kuvat tässä alla.



Kivoja DIY-korttimalleja löytyi toki muitakin. Nämä alla olevatkin olisivat suhteellisen yksinkertaisia toteuttaa, vaikka materiaaleja onkin näissä jo vähän enemmän kuin vain kartonkipohja ja teippi. Esimerkiksi nuo alarivin nappikortit ovat itselleni kovasti mieleen.


Nyt se on siis päätetty. Itsenäisyyspäivä on meidän huushollissa korttitalkoopäivä. Korttipohjat hankin jo eilen ja kohta lähtee tilaus Teippitarhaan. Kävin jo tsekkailemassa teippivalikoimaa ja bongasin samalla heidän blogistaan tuon alla olevan kuvan. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sain nimittäin päähäni, että parilla teippirullalla voisi vähän kikkailla vaatehuoneessakin. Sinne on remontti vasta ajatusvaiheessa, enää ei siis puutu kuin suunnittelu ja toteutus (pala kakkua!). Pieni teippailu saattaisi hyvinkin toimia helppona väliaikaispiristyksenä sitä suurempaa muutosta odotellessa.

Kuva: Teippitarhan blogi






11. marraskuuta 2012

Tyttöporukalla Tukholmassa

Käytiin tyttöjen kanssa Tukholmassa, reissusta kotiuduin aamupäivällä. Viikonloppu on täyttynyt hervottomista naurukohtauksista, kiivaista keskusteluista työelämän nykytilasta ja hyvinvointiyhteiskunnan edellytyksistä, lempeästä ja hyväntahtoisesta naljailusta. On nautittu kivoista illallisista ja ihanan pitkästä ja kiireettömästä aamiaisesta. Tukholmassa parasta on haahuilu, sellainen puoliksi päämäärätön vaeltelu kaupungilla ja kaupoissa ja siinä samalla ihmisten ja tyylien tarkkailu. Siihen en varmaankaan koskaan kyllästy. Ikisuosikki Vete-Katten oli niin täynnä, ettei odottelunkaan jälkeen onnistuttu saamaan pöytää. Onkohan kello kolmen iltapäivä-fika sellainen traditio, mikä on mennyt allekirjoittaneelta ohi tähän asti? Vapaa neljän hengen pöytä löytyi tuohon aikaan nimittäin vasta viidennestä kahvilasta. Shoppailutarpeet on nyt hetkeksi tyydytetty, joululahjavalmistelut ovat itse asiassa jo aika hyvällä mallilla. Jotakin kivaa löytyi toki itsellekin.

Aamukahvitreffeillä pikkusiskon kanssa iskettiin tuliaisten kimppuun. Ladureen macaronit katosivat parempiin suihin alta aikayksikön. Tasajako sujui niin vähäsanaisesti ja sutjakkaasti, että kokemus paistoi kuulemma läpi. Kuulitko, äiti? Tyttäresi antoivat niin sopuisan vaikutelman, että minulta tiedusteltiin, tapeltiinko meillä koskaan. Heh. Tai ollaan nyt ihan rehellisiä. LOL. Vitsi, tästä olisi pitänyt muistaa kertoa isällekin tänään isänpäivän onnittelusoiton yhteydessä. Joka tapauksessa, hyviä olivat, ne macaronit siis. Oma suosikkimakuni oli lakritsi. Kauheasti ei tosin hifistelty, kyytipoikana oli ABC:n suodatinkahvi ja rauhallinen maistelu, no, siihen perehdytään sitten ensi kerralla.


Kotona piti heti päästä hypistelemään muita ostoksia. Teippasin kuvioteipillä Lagerhausista ostetut kortit ja pari jo aiemmin syksyllä hankkimaani Therese Sennerholtin korttia kollaasiksi keittiön oveen. Teippailu oli niin kivaa, että sitä piti jatkaa vielä lahjapaketoinneissakin. Jälkimmäisistä ei voi julkaista kuvaa paljastamatta liikaa, mutta korttikollaasi näyttää tältä. Tykkään!


Kävin myös Marc Jacobsin liikkeessä hypistelemässä joululahjatoivettani. Ihan tyhjin käsin en malttanut pois lähteä. Puhki kulunut vanha avaimenperä on korvattu uudella ja korvikset testataan ensi viikon kekkereissä.


8. marraskuuta 2012

Kiltti vaimo

Kuvat edelliskesän matkalta.

Keksin tänään miehelle hyvän joululahjan, josta tuli kyllä samalla myös syntymäpäivälahja: varasin meille viikonloppumatkan Lontooseen miehen syntymäpäiväviikonlopulle helmikuussa. Lontoo on yksi puolison lempikaupungeista, eikä allekirjoittanuttakaan yhtään haittaa lähteä sinne. Alman postauksen innoittamana olisin mielelläni pitänyt matkan yllätyksenä, koska se varmastikin olisi ollut miehelle mieluisa sellainen. Aikataulu- ja matkustusasiakirjateknisistä syistä johtuen se vain ei tällä kertaa ollut mahdollista. Matkaliput ja tarkemmat speksit reissusta mies saa sitten jouluaattona.

Mitäköhän kivaa vaimo saa? Ainakin hän kokee nyt olleensa hyvin, hyvin kiltti. Se kai kuuluu näin joulun alla asiaan...

5. marraskuuta 2012

Hmmm...

Montako paitaa voi ostaa aikavälillä lokakuu-joulukuu verukkeella pikkujoulut? Kolmehan (tilanne 5.11.) ei vielä ole suuri luku, eihän? (Jälkimmäinen on muuten retorinen kysymys).

Kohti suunnitelmallista ruokataloutta


Miten sitä aina meneekin melkein vähän sekaisin kauppareissulla kun tietää, että kauppa on lähitulevaisuudessa päivän kiinni? Siis yhden kokonaisen päivän. Eikä edes R-kioski ole auki. Mistään ei saa mitään. Grande catastrophe! Miten aiemmin ylipäätään pärjättiin sunnuntaisin? Tämän siitä saa kun naapurissa on lähikauppa, joka on auki joka päivä klo 7-23. Olemme tottuneet liian hyvään. Aluksi kun aukioloaikoja pidennettiin, päätimme miehen kanssa ryhtyä kahden hengen joukkoprotestiin (koska kyllähän kaksi henkilöä jo muodostavat joukon): kaupassa ei käytäisi enää iltayhdeksän jälkeen, jotta kauppias ymmärtäisi, ettei kauppaa kannata pitää auki enää sen jälkeen ja näin pidennetyistä aukioloajoista luovuttaisiin ja myyjäpolot pääsisivät taas aikaisemmin töistä kotiin. Ylevä ja tavoitteiltaan realistinen projektimme taisi kestää viikon. Nykyään kaupassa käydään silloin kun sinne on asiaa, kellonajasta viis. Käytännössähän lähiputiikki on auki lähes koko valveillaoloaikamme. Tosin saattaa kyllä mennä useampia päiviä ilman, että on minkäänlaista tarvetta kauppareissulle. Mutta mitä JOS sieltä kaupasta tarvitsisikin jotain juuri sinä päivänä kun se on suljettu? Kamalan ahdistava ajatus ihmiselle, joka on ehditty totuttaa siihen, että kaikkien palveluiden saavutettavuus on luokkaa 24/7.

Joka tapauksessa, viime torstaina tein saman kuin moni muukin kotilähiöni ihminen: palloilin täpötäydessä marketissa kanssaihmisten ostoskärryjen seassa ja mietin, että mitäs tänään syötäisiin. Ja varsinkin, että mitä viikonloppuna syötäisiin. Ollaan kaksin kotona, ei mitään erityistä ohjelmaa ja pyhä ja kaikkea. Tehdään jotain tosi hyvää, vaikka vähän aikaavievääkin. Suunnittelin mielessäni menut valmiiksi ja aloin kerätä ostoksia koriin.  Ostoskasseihin päätyi naudan sisäfilettä, tuoretta lohta, kauden kasviksia, leivonta-aineet, kaikki hyvät salaattiainekset, mitkä keksin (granaattiomenaa myöten, kiitos tämän kirjoituksen), useampaa lajia herkkujuustoja, brunssikamat ja sen avokadopastan ainekset. Viimeiseksi nappasin vielä kyytiin tarjousnakit, kaksi pakettia kolmella eurolla.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Viikonloppu meni ja sisäfile, lohi, sienirisoton ainekset, Hasselbackan perunoiden perunat ja ne kaikki superhyvät brunssi- ja salaattiaineetkin ovat edelleen jääkaapissa. Nakit eivät. 

Perjantai-iltana tultiin niin nälkäisinä kotiin, että piti saada jotakin ruokaa nopeasti. Ratkaisu: nakkeja ja ranskalaisia. Lauantaina nukuttiin niin hävyttömän pitkään, että brunssiaika meni jo. Siirryttiin suoraan lounaaseen. Olin kiltti vaimo ja suostuin miehen tekemään ehdotukseen, nakkipastaan. Tehdään sitten illalla se lohi. Paitsi ettei ollut nälkä. Brunssin ohi nukuttiin vielä sunnuntainakin. Ruuaksi sentään kokkailtiin se avokadopasta. Hyvää oli, tälläkin kerralla. Suosittelen! Nakkeja en, niistä tuli nyt hetkeksi yliannostus.

Ja mikäkö oli tämän tarinan opetus? No tietenkin se, että kun riittävästi hamstraa ruokaa yhtä pyhäpäivää varten, ei seuraavalla viikolla tarvitse käydä kertaakaan kaupassa. Järisyttävän oivaltavaa, eikö? Jokohan joku on ehdottanut tätä niksi-Pirkkaan?