Loma

Eilen se alkoi ja neljä viikkoa se kestää. Juhannuksen jälkeen nukkumaanmenoaika on huidellut ties missä, nyt ei ole hetkeen sitten niin väliä sillä heräämiselläkään. Ihanaa. Ei kauheasti aikatauluja tai suunniteltuja menoja, enimmäkseen saa elellä ihan fiilispohjalta. Tehdä mitä huvittaa, jos huvittaa.

Tähän mennessä on huvittanut

• tehdä siskon kanssa roadtrip vanhaan kotikaupunkiin.
• saada luottokampaajan käsissä uusi, kiva kesätukka.
• viettää mukava iltapäivä vanhan, hyvän ystävän seurassa.
• kokeilla Xboxin Kinect-peliä ja näyttää ihan idiootilta (onneksi konsoli ottaa pelaajista kuvia pelin tuoksinnassa, niin tiedetään nyt sitten tämäkin).
• ostaa langat tähän neulomukseen ja funtsia, valmistuuko tällainen projekti seuraavan viisivuotiskauden aikana.

Tässä kuussa huvittaa vielä ainakin

• huomenna kuolata katsoa, meneekö futiksen EM-titteli Italialle vai Espanjalle. Italia on perinteinen suosikki, mutta Espanjalla on tänä vuonna komeammat pelaajat. Tiukkaa vääntöä siis luvassa.
• käydä Tukholmassa aleshoppailemassa. Jos ostettavaa ei löydy (jep, ei ehkä se todennäköisin skenaario), niin ainakin pääsee lounaalle Wagamamaan. Nam!
• juhlistaa synttäreitä skumppapiknikillä Norah Jonesia kuunnellen.
• hengailla hyvässä seurassa hyvä ruuan ja juoman merkeissä.
• olla vähän kulturelli (eli käydä ainakin kerran kesäteatterissa ja lukea ainakin yksi hömppäpokkari).

 Just nyt huvittaa kuunnella tätä biisiä. Tässä on niin leppoisa lomafiilis.

Romantiikan loppu

Neljän ruokalajin, kuplivalla skoolailun, silmiin tuijottelun ja sormien hiplailun jälkeen tuli aika palata kotiin - ja todellisuuteen. Kampissa käytiin seuraava keskustelu:

- Mä haluisin kukkia. Vaikka pionin. Joo, tiätsä, sellasen ku oli hääkimpussakin. Ne on niin ihania! Ja sopis tähän päivään.
- Mihin sä nyt muka sellasta tarviit? Kahden päivän päästä lähdetään muutenkin viikoksi pois kotoa.

Hmpf.

Hääpäivä

Tästä tuli tänään kuluneeksi kolme vuotta.

Päivän kohokohta: 

Neljän ruokalajin illallinen Mange Sudissa aviomiehen kanssa.

Pannacottaa, raparperihilloketta ja tuoreita marjoja.

Päivän oivallus: 

Manikyyrissä voisi käydä vähän useammin.

27.6.2009

27.6.2012

Tämän kirjoituksen otsikoksi oli jo tulossa Kolmas hääpäivä, mutta sitten äiti huomautti, että kyllä tämä on jo neljäs hääpäivä jos se varsinainen vihkipäiväkin lasketaan. Niin no, olihan sekin hääpäivä. Tietty. Mitä suuremmissa määrin. On ihan ymmärrettävää jos pitkän liiton aikana joskus vuosikymmenten saatossa menevät laskut sekaisin, mutta ei tässä kyllä vielä lyhyellä matematiikallakaan ole kauheasti varaa sössiä kun oikeaan lopputulokseen pitäisi kuitenkin päästä yhden käden sormia laskemalla...

Kauneutta kerrakseen

Kun tässä taannoin kerroin kollegalleni blogin nimen sain kuulla olevani turhan vaatimaton. Kyllähän sitä nyt kuulemma voisi olla vähintäänkin oman kuplansa supersankari. Niin varmaan voisikin. Mutta hei, vaatimattomuus kaunistaa. 

Viime aikoina on myös tullut kumottua useampi kupillinen kylmennyttä kahvia. Osin siksi, että allekirjoittaneen kahvi ei ole oikeanväristä ja näin ollen oikean lämpöistä haaleaa nautittavaksi ennen kuin kupin sisällöstä kahvin osuus on tipahtanut enintään kahteen kolmasosaan ja osin siksi, että jos yrittää samalla keskittyä muuhunkin kuin kahvin juomiseen, niin sillä kahvilla vain on tapana unohtua. Monessa muussa asiassa multitasking on ihan pala kakkua, mutta tässä asiassa en ikinä onnistu. Suorastaan ihailen ihmisiä, jotka pystyvät tuloksekkaasti yhdistämään (lämpimän) kahvin juomisen ja esimerkiksi lukemisen, puhumisen, tv:n katselun tai vaikka bloggaamisen. Ymmärrän kyllä, miten säälittävältä saan itseni tässä kuulostamaan. Sen pitäisi olla yksinkertaista, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Mutta hei, ei se mitään. Kylmä kahvi kaunistaa.

Hetki sitten peiliin vilkaistessani tulin sattumalta ajatelleeksi kaikkea tätä kylmän kahvin juomista ja vaatimattomuutta. Kai sen nyt jo tällä aikavälillä olisi pitänyt johtaa johonkin? Kerro, kerro kuvastin, miks' näytän samalta kuin ennenkin? Kysynpähän vaan. Sitä tikulla silmään, joka vanhan kansan sanontoja älähtämättä kuuntelee.

Toinen kuppi vasemmalta, siinä on se oikea sävy.

(Kuva lainattu täältä.)

Kun juhlapäivä vaihtuu lennosta

Meidän kotimatkalla vietettiin eilen kiitospäivää. Ei sillä, että sitä marraskuun loppua olisi tässä vaiheessa vuotta mitenkään ikävä, mutta keskikesän juhlan jälkimainingeissa ei kaikki mennyt ihan kuin Strömsössä. Siitä syystä teki ihan hyvää listata mielessään niitä asioita, jotka ovat hyvin ja joista saa olla kiitollinen.

Juhannuksen vietto lähti mallikkaasti käyntiin viime torstaina. Vältimme ennakko-odotusten vastaisesti pahimmat ruuhkat, aurinko paistoi, matka sujui leppoisasti ja perillä odottivat valmiiksi lämmitetyt sauna ja palju, kylmät juomat ja täysinäinen jääkaappi. Perjantaina ja lauantaina sää suosi, seura oli parasta mahdollista, savustettiin kalaa ja herkuteltiin, saunottiin ja paljuiltiin, pelailtiin ja naurettiin. Mukavaa ja rentoa meininkiä, kolme päivää putkeen ilman kelloa ja meikkiä.

Sitten tuli sade. Sen jälkeen tiensä päähän tuli vuodon saanut paljun kamiina. Sunnuntain onnen täydensi moottorin vikatilavaloa väläyttänyt auto. Hiphei. Mutta onneksi saa olla paljosta kiitollinen. Onneksi sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Onneksi paljuun saa uuden kamiinan tai vaihtoehtoisesti voi uusia koko paljun. Onneksi auton saa korjattua, sitä paitsi se pitäisi muutenkin vaihtaa. Onneksi taloudellinen tilanne on sellainen, että kaikki edellä mainittu on toteutettavissa. Onneksi auto stoppasi niin pian kotimatkan alettua, että apujoukot pääsivät hyvin paikalle. Onneksi kyse on vain materiasta. Onneksi on ihana koti, minne palata, vaikka matka vähän viivästyykin.

Erityisen kiitollinen saa olla läheisistään. Lankomiehistä, jotka puhelimitse antoivat arvion siitä, mikä voisi olla vialla ja uskaltaako autolla enää liikkua. Isästä, jonka kanssa paikalle tuli mökkinaapurina asustava autokauppias, jonka kontakteilla auto on tällä hetkellä jo korjattavana. Siskosta puolisoineen, jotka lupautuivat koukkaamaan omalla kotimatkallaan vanhan kotikaupungin kautta. Äidistä, jolta heltisi auto lainaksi täksi viikoksi. Vanhemmista, jotka sumplivat menonsa yhdellä autolla ja hoitavat meidän automme loppuviikosta pois huollosta. Miehestä, joka jaksaa toistella, ettei ole mitään hätää.

Pakko kai se on uskoa: asioilla on tapana järjestyä. Ensi kuussa lomaillaan, fiksataan palju ja vaihdetaan auto. Ja nautitaan taas auringosta hyvässä seurassa.

Eilen ajeltiin useammallakin tiellä, jonka varrella kasvoi villejä lupiineja. 

Kuva tosin on jo vuoden takaiselta juhannukselta.

Yllätysvisiitti

Joskus jos ystävä soittaa vähän rasittavan viikon jälkeisenä perjantai-iltana niihin aikoihin kun olet päättänyt lykätä siivoamisen huomiselle, riisunut vaatteet pyykkikoneeseen ja napsauttanut koneen päälle ja todennut, että jääkaappi on tyhjä, mutta kauppaankaan ei viitsisi mennä kunnei ole edes vaatteita päällä, niin se voi silti olla ihan hyvä aika. Joo, olen kotona. Joo, saa tulla. Ei mulla ollut mitään (ihan totta), mutta kämppä on kuin hävityksen kauhistus (valitettavasti myöskin totta). Eiku joo, joo - tuu vaan! Ai sä olet jo niin lähellä?! Jaiks!

No mitäs sitten tehdään? Tehdään pikasiivous eli heitetään ylimääräiset kamat vaatehuoneeseen, suljetaan ovi ja sammutetaan valot. Hämärä on niin armollista, ihan kaikelle. Sitten puetaan verkkarit jalkaan ja haetaan alakerran kaupasta tuoreita mansikoita. Avataan ovi ystävälle, halataan ja istutaan sohvalle. Laitetaan mansikat kulhoon, otetaan lasit, avataan skumppa ja puhutaan. Ja puhutaan. Puhutaan vähän lisää. Filosofoidaan ja analysoidaan. Hihitellään ja vakavoidutaan. Luvataan, ettei kerrota kellekään, mitä kaikkea sen kolmannen lasillisen jälkeen oikein päästellään suustamme. Ja kas, muutamaa tuntia myöhemmin maailma on taas hiukan parempi paikka elää.

Skumppa. Just do it.

Polje, polje!

Pyöräily kannattaa aina! Sehän on mahtavaa arkiliikuntaa (ja näyttää hyvältä HeiaHeiassa), ekologista, nopeampi vaihtoehto työmatkoille kuin vaihdollinen bussiyhteys (länsimetroa odotellessa...), ulkoilua (kannattaako oikeasti lähteä kesäaikaan vähän aiemmin töistä, että ehtii bussilla spinning-tunnille) ja edullista (miinus pyörän hinta, niin ja kaikkien varusteiden).

Tänä aamuna opin kuitenkin, että työmatkapyöräilyä aloitellessa kannattaa huomioida muutama asia:

1. Pyydä kaveri matkaseuraksi. Aloitus siirtyy muuten aina huomiselle.
2. Huolla pyörä, vaikka se olisi viime keväänä ostettu ja sillä olisi ajettu alle 100 kilometriä.
3. Varmista, että se hiljattain ostettu pumppu on oikeasti yhteensopiva oman pyörän venttiilien kanssa. Ei kannata käyttää kymmentä minuuttia pumppaamiseen ja kuulla sitten pihaan kruisaavalta kaverilta, että "tuo kuulostaa siltä, että kaikki ilma menee ihan ohi".
4. Jos edellinen kohta kuitenkin sattuisi unohtumaan, aja lähimmälle huoltsikalle ja täytä renkaat siellä. Paitsi jos silloinkin ehkä joku väliosa puuttuu. Yritä kuitenkin. Koita saada ilmaa renkaisiin sen verran kuin vain suinkin mahdollista ja päätä, että tänään todellakin poljen sinne töihin kun tähän asti on jo tultu. Ja tuo kaveri tuossa vieressä odottaa, etkä kehtaa tehdä ohareita. Polje sitten sinne töihin ja mieti matkalla, että illalla kyllä soitat isälle ja kysyt, miten tämä asia pitäisi hoitaa. Mieti vielä sitäkin, että miksei se aviomies ole vähän kiinnostuneempi pyöräilystä, että olisi apu vähän lähempänä kuin 300 kilometrin päässä. Pohdi, oletko sittenkään vielä koittanut kaikkia mahdollisia keinoja, millä sen miehen voisi saada asiasta innostumaan. Tajua, että olet itsenäinen nainen ja pystyt selviytymään tällaisista asioista itsekin. Ei tässä mitään miestä tarvita! Eikä muutenkaan ole olemassa mitään miesten ja naisten hommia, on vain hommia. Ärsyynny ja sisuunnu. Nyt voit kuin huomaamatta jatkaa polkemista vähän kovemmalla vauhdilla.
5. Tarkista reitti reittioppaasta. Etukäteen. Ei kannata ajaa ohi tärkeistä liittymistä metrotyömaita ihmetellessään ja autoilureittejä seuratessaan.
6. Jos ajoasento tuntuu hassulta, se varmaankin on sitä. Säädä kaikki mahdolliset korkeudet ja testaa ajoasento jo kohdassa kaksi.
7. Vaikka ajatus työmatkapyöräilystä heräisikin sellaisen 400-metrisen tienpätkän ansiosta, joka on tasamaata ja josta on hieno merinäkymä, mahtuu matkalle kuitenkin myös mäkiä. Jos bussimatkoilla antaa aina jakamattoman huomionsa vain Facebookin mobiiliversiolle, tämä saattaa tulla yllätyksenä.
8. Ota se musta, paksu college pois vaikka kesken matkan jos on kauhea hiki. Aurinkoinen kesäkuun aamu voi ihan oikeasti olla lämmin.
9. Syö aamupalaa! Muista tämä jo ennen kuin hoiput ulos työpaikan suihkutilasta ja meinaa pyörryttää.
10. Älä lannistu. Kai se jatkossa on helpompaa. Kai? Onhan?!

Kuvan pyörä ei liity tapaukseen, tämä on vain random otos edelliskesän Köpiksen reissulta.

Ajanhallintaa

Siivoaisinko vaatehuoneen? Huoltaisinko vihdoinkin pyörän, että pääsisin sillä huomenna töihin? Kävisinkö sittenkin lenkillä kun on niin hieno ilmakin? Tai silittäisinkö edes loppuviikon vaatteet? Ei. Istun sisällä, näprään konetta ja perustan blogin.

Tästä tulee just hyvä projekti ja harrastus. Tänne voi sitten joka päivä kirjoittaa jonkun tosi fiksun, hauskan ja nokkelan jutun. Paitsi jos en keksi mitään. No, ehkä kerran viikossa. Tai ainakin joskus, vähintään silloin tällöin. Tai sitten voi ottaa rinnakkaisharrastuksen ja opetella ottamaan hienoja kuvia. Postata niitä. Mahdollisuudet ovat rajattomat.

Mutta takaisin siihen blogin perustamiseen. Tiesittekö, että siihenkin voi kuluttaa vaikka koko illan? Pitää keksiä joku kiva nimi blogille. Pitää päättää, esiintyykö omalla nimellä ja naamalla. Pitää määritellä, mitä asioita jakaa ja mistä kirjoittaa. Ja sen jälkeen käyttää suurin osa illasta siihen, että olemattomalla graafisella silmällä ja alkeellisilla kuvankäsittelytaidoilla koittaa väkertää itselleen bannerin. Tästä se lähtee.