24. helmikuuta 2013

Koska olen sen arvoinen


Tänä viikonloppuna olen tehnyt pelkkiä kivoja juttuja. En ole ottanut paineita mistään, mitä pitäisi tehdä. Olen sysännyt kaikenmoiset tehtävälistat pois mielestä ja keskittynyt vain rentoutumaan ja nauttimaan olostani. Työtilanteen vuoksi vapaa-aika on ollut viime aikoina vähän kortilla ja todennäköisesti sama meno jatkuu vielä ensi viikonkin. Jos vapaa-aikaa on vähän, korvatkoon laatu määrän. Olen menestyksekkäästi uskotellut itselleni olevani sen arvoinen.


Olen nukkunut pitkään ja herännyt kun ulkona on jo valoisaa. Pistänyt silmät vielä hetkeksi kiinni ja herännyt uudelleen tunnin päästä. Olen nauttinut kiireettömistä aamupaloista, uunituoreista croissanteista. Meikannut, kieputtanut tukan niskanutturalle ja kyläillyt. Saanut herkutella blineillä ja muffinsseilla. Puhunut siskon kanssa puhelimessa koko kävelymatkan kyläpaikasta metroasemalle, ettei yksin käveleminen myöhään pimeillä ja vierailla kulmilla ehtinyt käydä liian jännäksi. Olen ostanut kaksi kimppua kukkia kun en osannut päättää, kumman haluaisin. Nauttinut kävelystä aurinkoisessa talvisäässä. Saunonut lenkkisaunassa. Lakannut kynnet uudella keväisen pinkillä kynsilakalla. Syönyt ties monenko vuoden tauon jälkeen merkkareita. Ja suklaata,  jonka syömiseen ei tosin liity mitään taukoa. Katsonut telkkarista suosikkisarjoja ja kutonut siinä samalla. Käpertynyt kullan kainaloon sohvannurkassa.


Nyt on levännyt ja rentoutunut olo, hyvä fiilis. Akku on ladattu ja virtaa riittää varmasti seuraavaan viikonloppuun asti. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti