Silver linings & guldkanter

Neljän naisen jengimme kävi katsomassa eilen elokuvissa Unelmien pelikirjan (Silver Linings Playbook). Tykkäsin. Aihe on aika rankka, kaksisuuntainen mielialahäiriö. Leffa oli sävyltään tumma, muttei kuitenkaan ahdistava. Onnellinen loppu siinä perinteisessä mielessä ei kyseisessä skenaariossa liene varsinaisesti edes mahdollinen, mutta ilon pilkahduksia ja yllätyksellisyyttä riitti, mistä ainakin minä pidin. Dialogi oli koukuttavaa ja hyvät näyttelijät tekivät hienot roolisuoritukset. Sivuhuomiona lausuttakoon myös, että yhtään ei haitannut sekään, että Bradley Cooper oli ehkä kuumempi kuin koskaan ennen.

Elokuvan jälkeen jäin miettimään hetkeksi aikaa sitä, kuinka paljon oma asenne vaikuttaa kaikkeen. Että kokeeko asiat uhkana vai mahdollisuutena, keskittyykö hyviin vai huonoihin puoliin. Mikä on minun selviytymisstrategiani? Ehdin päätyä siihen, että kuulun hopeareunustiimiin. Sen jälkeen ajauduin jo seuraavaan ajatukseen: miksi ruotsinkielisillä on guldkantit kun muilla on hopeareunukset? Entä olenko bongannut viime aikoina oman arjen arvometallireunukset ja muistanut pysähtyä nauttimaan niistä?

Sanoisin, että olen. Tämän viikon kultakimpaleitani ovat olleet:

• Ruokakaupan kassa, joka pyysi nähdä paperit kun ostosten joukossa oli yksi oluttölkki. 
• Se mystinen hahmo, joka hoiti kotityöt sillä aikaa kun minä olin omissa maailmoissani sohvalla läppäri sylissä ja luurit korvilla ja kuuntelin paikallisradion jääkiekkoselostusta netistä (koska kamoon, kyllä playoff-matsi pitää kuulla oikean joukkueen kannalta puolueellisesti selostettuna!).
• Kaveriporukan spontaani leffailta keskellä viikkoa.
• Se, että normilinjastani poiketen uskalsin ostaa lähes neonpinkin neuleen ja pistää sen päälleni töihin. Se johti kehuihin, mistä rohkaistuneena pidin paitaa jo toistamiseen. Tosin tumman huivin kanssa, että tunnistan itseni kun katson alaspäin...
• Oikeasti hyvänmakuinen yskänlääke.
• Täydellisesti jalkaan sopivat French Connectionin mustat perusbaltsut, jotka löysin nettikaupan alesta ja jotka posti toi tänään.
• Tänään alkanut loma! Tapaamme työpöytäni kanssa jälleen ensi kuun puolivälissä.

Rakas kiitollisuuspäiväkirja, hyvin pyyhkii. Tavataan taas tuonnempana, loppuviikosta ja tulevilla viikoilla on vaikka mitä kivaa tiedossa.

Etävirpoja

Aurinkoista palmusunnuntaita! Vielä ei ole soinut ovikello kertaakaan, eikä pikkunoitia ole näkynyt pihallakaan. 

Ensimmäinen omalle kohdalle tänä vuonna osunut virpoja suorittikin homman etänä. Pikkusisko soitti ja pälpätti virpomiset sellaisella vauhdilla heti puhelun alkajaisiksi, ettei siihen väliin ehtinyt itse mitään moikkaa kummempaa sanoa. 

Protestoin ja sanoin, ettei puhelimitse suoritetusta virpomisesta todellakaan mitään palkkaa saa. Ja kai tässä jutussa joku ikärajakin on? Eikö virpomiset ole virvottu jos oma ikä alkaa kolmosella  - ja sen kolmosen kaverina on jo jokin muukin numero? Pikkusisko oli sitä mieltä, että ei se niin mene. Sitäpaitsi, sää oot jo kolmas, jolle mää soitan. Isä ja äiti on jo virvottu. Jaha.

Hmmm, pitäisiköhän tässä nyt pysyä kannassaan. Vaihtoehtoisesti voisi ottaa siskosta mallia ja soittaa kotiin vanhemmille. Ihan vaikka kaksi puhelua, kummankin omaan kännykkään...

kuva

Päivitys tilanteeseen: Virpominen vireillepantu puhelimitse. Varsinainen virpomistuote toimitetaan asianosaiselle taholle hallintolain mukaisen kohtuullisen täydennysajan puitteissa. Palkka määritelty ja lunastusajankohta sovittu. Loppuviikosta nähdään, äiskä! ♥

Uusi suklaakakkusuosikki

Makuaisti palasi, onneksi. Ihan siis muutenkin, mutta etenkin tämän suklaakakun vuoksi. Tästä tuli uusi suosikki. Resepti on alunperin Nigella Lawsonin, mutta minä leivoin oman versioni Voisilmäpeliä-blogin reseptiä mukaillen. Kakku on mehevä ja maku mahtava. Bonuksena sai kokea flashbackin lapsuudesta: kun kakku oli uunissa, tuoksui tismalleen samalta kuin lapsuuden kotikaupungissa silloin kun tuuli tuli oluttehtaan suunnalta.

Guinness-suklaakakku

2.5 dl Guinnessia

200 g voita tai margariinia

2.5 dl tummaa kaakaojauhetta

4.5 dl sokeria

1.5 dl creme fraichea

2 munaa

1 tl vaniljajauhetta

4 dl vehnäjauhoja

2.5 tl ruokasoodaa

Kuorrutus

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl tomusokeria

1 dl kuohukermaa

Laita kattilaan olut ja voi. Sekoittele miedolla lämmöllä kunnes voi on sulanut ja lisää sen jälkeen joukkoon kaakao ja sokeri. Ota kattila pois liedeltä kun seos on sileää ja tasaista.

Vispaa kevyesti creme fraiche, munat ja vanilja. Sekoita jauhot ja ruokasooda keskenään. Lisää olutseoksen joukkoon munaseos ja kuivat aineet. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun ja voideltuun irtopohjavuokaan. Paista 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Kun kakku on täysin jäähtynyt, vatkaa täytteen ainekset keskenään ja levitä täyte kakun päälle. Kakku on parhaimmillaan kun se on saanut vetäytyä rauhassa. 

Niisk!

Vuoden toinen flunssa tuli kylään pyytämättä ja yllättäen. Kaktus kurkussa ilmoitti pari päivää sitten, että ihan turha lähteä lenkille, juoksukoulun startti siirtyy nyt pikkuisen tuonnemmas. Päätin sitten tehdä jotakin hyödyllistä ja leivoin kakun. Tiedetään, lenkin korvaaminen suklaakakun leipomisella ei juurikaan edistä tavoitteen saavuttamista... Nähtävästi sen tietää myös karma, jonka ilkeä (tai ehkä sittenkin minun parastani ajatteleva) varasuunnitelma oli, että makuaisti on poissa pelistä juurí siihen aikaan kun kakku olisi mehevimmillään. Niisk!

kuva

No, eiköhän se tästä. Lepäillään ja otetaan iisisti tämä viikonloppu. Niin kauan kuin on sohvan vankina voi vaikka työstää reissusuunnitelmia tai neulomuksia. Vähän myöhemmin ehkä maistuu jo kakkukin. Ja mitä lenkkeihin tulee, tässähän on koko valoisa kevät aikaa. Vielä ehtii, vaikka mitä. 

Viisi

Sain Kristiina K:lta haasteen, jossa pitää kertoa useamman kerran viisi asiaa itsestään. Pihistin Kristiinalta myös kuvitusidean, kuvat ovat vanhoja reissukuvia. Tällä kertaa fiilistellään sillä kaupungilla, jonka ehkä oikeastaan olisi kuulunut myös olla mukana lempparimatkakohteiden listalla.

Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin:

• Puhelin. Jos pitäisi pärjätä vain yhdellä asialla, se olisi tämä.
• Kalenteri. Oldskoolisti nahkakantisena paperiversiona.
• Joe Blascon Ultra Base -meikkivoide. Luotettu partneri jo vuosien ajan. Sillä taikoo itsensä hetkessä ihmisen näköiseksi.
• Rannekello. Sitä ilman on melkein alaston olo.
• Hetki omaa aikaa vakkaripaikassa sohvannurkassa. Yleisimmin se tarkoittaa sitä, että istun miniläppäri sylissä ja joko kirjoitan omia tai luen muiden blogipostauksia tai sitten neulon ja katselen sivusilmällä telkkaria. Toisinaan käsissä on kulloinkin kierroksessa oleva kirja ja torstaihin kuuluu erottamattomasti uusin MeNaiset.

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:

• Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
• Erlend Loe: Supernaiivi
• Riikka Pulkkinen: Raja
• Jonas Gardellin koko tuotanto. Näitä on nykyään jo suomennettukin, mutta suosittelen lukemaan alkuperäiskielellä. 
• Fredrik Lindström: Vad gör alla superokända människor hela dagarna

Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta:

• Efva Attlingin Twosome-kaulakoru
• Safkaa -keittokirja (tai sen ruotsinkielinen versio, kunhan se on julkaistu)
• HAY:n Loop-naulakko, valkoisena
• uusi matkalaukku
• kamera, ehkä se minijärkkäri

Viisi paikkaa, joihin haluan matkustaa (uudelleen ja uudelleen ja sitten yksi uusi kohde):

• New York - siihen ei voi koskaan kyllästyä.
• Tukholma - lähellä, sympaattinen ja rento. Melkein kuin kotona, muttei kuitenkaan.
• Lontoo - täällä tulee nykyään käytyä suunnilleen kerran vuodessa. Tykkään.
• Pohjois-Italia - siellä on vietetty au pair- ja vaihtariajat, nyt siellä käydään tapaamassa ystäviä.
• Hongkong - kävin melkein naapurissa työmatkalla, mutta tämä on vielä kokematta.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:

Rauhallinen. Sanavalmis. Ratkaisukeskeinen. Utelias. Mukavuudenhaluinen.

Viisi lempiruokaani:

• Ykkösenä on joku kalajuttu, mutta en osaa päättää, onko se kylmäsavulohikeitto, toast Skagen, graavisiika vai paistetut ahvenfileet ja uudet perunat.
• Suppilovahverorisotto
• Uunituore naan-leipä ja kanakorma (tai lähes mikä tahansa nepalilainen)
• Avokadopasta (uudehko lemppari)
• Sushi

Eikö saa sanoa kuudetta? Jos saisi, niin se olisi pihvi, parsaa ja bearnaise.

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:

• Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Maailmankatsomuksesta huolimatta tämä on mielestäni sellainen sääntö, jota soisin kaikkien noudattavan.
• Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
• Valtsikan proffalla oli tapana todeta opiskelijoiden lopputöistä, että eihän se valmiiksi tule koskaan, mutta painokuntoinen se voi olla. Epätäydellisyyttä on voitava sietää ja toisinaan se, onko joku asia valmis vai ei, on vain omasta päätöksestä kiinni. 
• Tartu hetkeen ja nauti. Elämä on tässä ja nyt eikä sitku.
• Ajattele positiivisesti ja keskity niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa. 

Haasteen saa tästä napsaista mukaansa ken tahtoo. 

Iloa, rakkautta ja tasa-arvoa

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivän iltaa! Tämä on ollut hyvä päivä. Suurin ilonaihe on ollut pikkusisko, joka sai tänään virallisen pisteen korkeakouluopinnoilleen. Onnea valmistuneelle! Olen sinusta ylpeä, sysse. ♥

Päivän teemaan sopivasti ilahduttavan moni suomalainen on tänään myös toiminut ihan konkreettisesti yhdenvertaisuuden edistämiseksi: kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta on kerännyt huiman määrän allekirjoituksia jo ensimmäisen päivän aikana. Kun velvollisuudet ovat kaikille samat, on mielestäni vähintäänkin kohtuullista, että kaikki saisivat nauttia myös yhtäläisistä oikeuksista. Tahdon 2013! Tahdo sinäkin. Let love rule.  

Iloa päivään toi myös kauniisti paistanut aurinko. Ja nuo YLE Teemalla nyt pyörivät kasarijumppapätkät. Ja ehkä vähän myös miehen kanssa hetki sitten käyty väittely. Meillä on jääkaapissa pari tummaa olutta odottamassa leivontahommia. Uusien haasteiden pariin siirtynyt kollega tarjosi viime viikolla Guinness-suklaakakkua ja se oli niin herkullista, että päätin testata samaa Eeva Kolun Voisilmäpeliä-blogin reseptiä itsekin. Mies tosin on sitä mieltä, että meidän talouden seuraavan kakun voi tehdä ennemmin vaikka porkkanoista, bisselle on kuulemma parempaakin käyttöä. Ei muuten ole! Mutta tietämättömälle pitää antaa anteeksi, eihän tuo ymmärrä, mistä on toistaiseksi jäänyt paitsi. ;)

Investointi parisuhteeseen

Joskus tulee tehtyä heräteostoksia, jotka sitten käytössä osoittautuvat tosi hyväksi, paljon luultua paremmaksi jutuksi. 

Kuulokkeet TK Maxxin alekorista:

£ 5 

Poikabändien ja muiden nolojen suosikkibiisien kuuntelu kotona ilman, että taustalla kuuluu
aviomiehen jatkuva nalkutus meikäläisen (kuulemma) huonosta musiikkimausta: 

Priceless! 

Vaihdoin viikko sitten vanhan palikkamallin Androidin vihdoinkin uuteen puhelimeen, Nokia Lumia 820:een. Samalla päivitin Spotify-tilini premium-versioksi. Olen viimeksi muokannut soittolistojani joskus viime keväänä ja nyt tuntuu, että olisi kiva löytää jotakin uutta kuunneltavaa. Pari uutta soittolistaa onkin jo työn alla. Mitä te muut kuuntelette juuri nyt? Vinkkejä ja suosituksia otetaan ilolla vastaan!

Oppia ikä kaikki

Uusi vuosi, uusi koulu. Juoksukoulu, nimittäin. Olen vakaasti päättänyt, että opettelen taas pitämään juoksemisesta. Viimeksi niin on tainnut olla asian laita niihin aikoihin kun vielä harrastin aktiivisesti suunnistusta ja jalkapalloa. Niistä ajoista on jo, ööh, eikä kun ei hei sittenkään lasketa tarkalleen montako vuotta...

Ajattelin, että jos kerron tästä projektista täällä, tulee siitä sen verran julkista tietoa, etten enää kehtaa laistaa treeneistä. Ilmoittautuminen Espoon kesäkuiseen Nice Runiin on tehty, osallistumme tapahtumaan työkaveriporukalla. Matka ei ole kuin viisi kilometriä, se pitää kyllä pystyä juoksemaan ihan kokonaan. Juoksukoulun harjoitusohjelma on printattu ja laitettu magneetilla kiinni jääkaapin oveen. Tästä se lähtee!

Ja sitten kun tuntuu siltä, ettei kalenterissa muka ole tilaa, pitää muistaa tämä:

kuva

Vähän niinku täti

Laitoin tänä aamuna (edellisen postauksen lopussa vilahtaneet) viikonlopun vaateostokset päälleni kun olin lähdössä töihin. Katsoin peiliin ja olin tyytyväinen näkemääni. Sitä iloa kesti melkein kaksi sekuntia. Sen jälkeen ilmoille kaikui miehen kysymys "Mikä tätivaatekausi sulle on iskenyt?". Itse en päivän asun tätimäisyyttä ihan allekirjoita, mutta jos niin nyt olisikin sattunut käymään, niin sitten se tapahtui juuri sopivana päivänä. Lähisukuun syntyi nimittäin tänä aamuna ihana pieni tyttövauva.

Olen nyt siis vähän niinku täti. Tai ainakin naimisissa sedän kanssa. Tosin alusta asti olen ollut naimisissa enon kanssa, että ehkä tässä nyt ei mitään järisyttävän suurta muutosta tapahtunut. Joka tapauksessa, tätimäisyydestä puhuvalle siipalle voi huoletta jatkossa kuittailla fabu-jutuilla - ainakin niin kauan kunnes paluuheittona ei joudu kuuntelemaan mitään tantta-läppää. 

Tänä iltana pitää vielä pikkuisen kilisytellä puikkoja ja sitten saa laitettua pikkutytön paketin postiin. En malta odottaa, että tavataan muutaman viikon päästä!

Heräteostoksia

Perjantai-iltapäivän kauppareissulla näin kalatiskillä niin hyvännäköisiä siikafileitä, että siihen mennessä tehdyt viikonlopun ruokasuunnitelmat vaihtuivat lennosta. Siian kaveriksi otin fenkoleita kun olin muistelevinani, että kala ja fenkolit passaavat hyvin yhteen. Nopealla googlettamisella löysin Chiclingin Hannan ohjeen. Kala oli eri ja timjamikin kuivattua, koska en älynnyt hakea reseptiä jo kaupassa ollessani. Lopputulos oli niin hyvää, että tätä tehtäneen meillä uudelleenkin. Paistettu siika ja haudutettu fenkoli oli loistava yhdistelmä!

Viikonlopun toiset heräteostokset tein eilen. Koitin ihan aidosti etsiä jotakin värikästä vaatekaappiin ja näiden kanssa sitten tulin kotiin. No, onhan tässä sentään mukana vaaleaa beigeä ja häivähdys kultaa. Huomisen työpäivän yläosa taitaa olla tässä. Musta teeppari on Lindexiltä ja jakku H&M:lta.

Naistenpäivän fiilikset

Sain mieheltä eilen naistenpäivänä kauniin ruusukimpun. Se oli tosi kivaa. Illalla herkuteltiin hyvillä juustoilla, tuoreilla viikunoilla ja suklaalla. Sekin oli kivaa. Mutta kaikkein kivointa olisi, jos naisenkin euro olisi täysi euro, samasta työstä saisi saman palkan ja työnantajan silmissä ei näyttäisi pelkän sukupuolensa vuoksi parinkymmenen vuoden periodin aikana suunnilleen tikittävältä aikapommilta. Omalla kohdalla asiat ovat onneksi todella hyvin, niin kuin keskimäärin täällä kotimaassamme jo muutenkin. Kyllä tälle päivälle silti edelleen vaan on tarvetta, täällä meilläkin. Monesta muusta maailmankolkasta puhumattakaan. 

Henkilökohtaisesti en ymmärrä ollenkaan niitä kanssasisaria, jotka hyvin voimakkaasti kieltävät olevansa feministejä. Miten joku nainen voi oikeasti ajatella niin? Feminismihän ajaa nimenomaan tasa-arvoa. Kuinka joku ei muka voi olla sen kannalla?

Liekö se sitten jotain arjen ironiaa, että sauvasekoittimen ja sähkövatkaimen yhdistelmä kosahti lopullisesti edellisiltana. Että kodinkoneostoksille olisi pitänyt mennä juuri naistenpäivänä. Se ei tuntunut ollenkaan solidaariselta tai poliittisesti korrektilta vedolta, joten panttasin sitä hommaa tähän päivään asti. (Ja söin sen seurauksena eilen eväänä ollutta bataatti-kookosmelkeinsosekeittoa lähes mukisematta. Onneksi maku kompensoi koostumusta.) Nyt on edessä lähtö kaupoille.

Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua kaikille! 

Tuleva DIY-projekti

Mietin tässä eräänä päivänä, että olisipas kiva uudistaa makuuhuonetta: vaihtaa tapetti yhdeltä seinältä ja tehdä joitakin muitakin pieniä muutoksia. Sitten iski vähän syyllinen olo. Voiko tapetin vaihtaa jo nyt, eihän se ole ollut seinässäkään vielä montaa vuotta? Paitsi että on. Mehän ollaan asustettu tässä nykyisessä kodissa jo yli viisi vuotta. Jaiks, miten aika kuluukin niin nopeasti!

Lomailen pääsiäisen tienoilla pari viikkoa. Ensimmäisen viikon reissaan ja sukuloin, toisella viikolla teen kevätsiivouksen ja remontoin. Pääkohde on vaatehuone, mutta eiköhän viikossa ehdi jotakin tehdä makuuhuoneellekin. Yhden seinän tapetointiin ei montaa hetkeä mene. Ja jotta uuden tapetin kohtalo ei olisi yhtä karu kuin nykyisen, jossa sängyn kohta näkyy harmillisen selkeinä tahroina, pitää meille vihdoinkin hommata myös sängynpääty. Makuuhuoneen ovi aukeaa sisälle huoneeseen ja jos ovea aikoo jatkossakin pystyä avaamaan ja sulkemaan, on päädylle hyvin niukasti tilaa. Valmiit vaihtoehdot tuntuvat olevan järjestään vähän turhan paksuja, joten askarrellaan sängynpääty sitten itse. Selasin pari kesää sitten Kokkolan asuntomessuilta ottamiani kuvia ja löysin muutaman idean uudelle DIY-projektille. Jos aika ei riitä tähän vielä kevään lomalla, niin kesällä sitten viimeistään. 

Nämä kaksi ovat oikeastaan suosikkini: mallin ottaisin ensimmäisestä kuvasta ja materiaalin toisesta. Jos tila ei olisi ongelma, kokoaisin sängynpäädyn yksinkertaisesti parista maalatusta vaihtolavasta trukkilavasta (öh, hiukan eri asioita...). Koska tässä senttipelissä siihen vaihtoehtoon ei ole varaa, olisi tässä mallissa kuitenkin ehkä tyylillisesti jotakin samaa.

Toisaalta tällainen yksinkertainen, kankaalla päällystetty mallikin houkuttaa. Kuvasta poiketen tosin ihan vain yksiosaisena. (Ja hei, älkää kiinnittäkö huomiota tuohon etuosan muoviläpyskään, vaikka se näyttääkin olleen kuvaajalla huomion keskipisteenä...).

Kolmas vaihtoehto sängynpäädyksi on vanha ovi, mikä tosin edellyttää sitä, että jostain löytyisi se vanha ovi. Kivasti toteutettuja juttuja löytyy googlettamalla useammastakin blogista, esimerkiksi täältä, täältä ja täältä.

Kamerahaaveita

Haaveilen uudesta kamerasta. Tai no, ihan rehellisesti sanottuna haaveilen paremmista kuvista ja siihen tarvittaneen kameran lisäksi myös aikamoinen annos valokuvauksen opettelua. Tähän asti olen kuvaillut vain Canonin PowerShot-pokkarillani. Kamera on ollut käytössä hyvä ja toiminnallisuuksiakin on riittänyt minun taitoihini nähden ihan riittävästi. Nyt vain kävi silviisii, että Lontoon matkan aikana linssisuojukseen on tullut joku vika ja suojus ei enää aukea automaattisesti kokonaan vaan siitä jää esiin sellaiset viirut. Sormilla napsaisemalla suojus kyllä aukeaa täysin, mutta ärsyttävä vika se on silti. Pähkäilen, saisiko vian vielä korjattua itse, pitääkö tai kannattaako laite viedä ammattilaiselle, mitä korjaus maksaa ja onko siinä ylipäätään enää mitään järkeä. En suoraan sanottuna tiedä, onko kameran käyttöikä pidempi kuin esimerkiksi läppärin. Kannattaako kolme vuotta vanhaa pokkaria enää yrittää fiksata vai pitäisikö vain suosiolla ostaa uusi laite? Jatkuva manuaalinen napsuttelukaan tuskin tekee laitteelle hyvää...

Äidiltä oli lainassa myös Canonin järkkäri, mutta viime viikonloppuna se vaihtoi lainapaikkaa siskon talouteen. Äidin järkkäriä saa lainaksi jatkossakin, joten nyt mietin, kannattaako ostaa itselle uusi järkkäri vai tyytyisikö tällä haavaa uuteen pokkariin tai minijärkkäriin ja satsaisi järkkärin suhteen siihen, että ostaa olemassa olevaan runkoon uusia lisäosia.

Useampana iltana olen klikkaillut eri nettikauppojen sivuille ja ihaillut Olympus PEN mini E-PM1 -minijärkkäriä. Hinta ei huimaa päätä, kamera on nätti kuin mikä ja riittäisi ominaisuuksiltaan varmasti minulla peruskäyttöön. Kun taidot joskus kehittyvät, voi sitten päivittää laitteistoakin. TopShot-verkkokaupassa  kamera näyttää olevan nyt hyvässä tarjouksessa ja kaupan päälle näkyy saavan vielä käyttökoulutuksenkin. Siitä olisi ainakin minun tapauksessani sekä hyötyä että iloa. Kovasti houkuttaisi klikata kotiin tämä kamera, mutta ennen lopullista ostopäätöstä kysyn vielä, että onko jollakulla teistä sattumoisin kokemusta tästä kamerasta? Tai tuosta verkkokaupasta? Kannattaako tätä kameraa hommata vai pitäisikö harkita jotakin muuta mallia?

Kuva

Retkelle

Tervehdys aamukahvin ääreltä. Laukku on pakattu ja mimmikin on jo muuten valmis, mutta toinen kerros Essien Sugar Daddya pitäisi vielä valella kynsiin. En tiennytkään, että aikuinen nainen voi näin paljon riemastua siitä, että löytää täydellisen kynsilakkasävyn, mutta nähtävästi se on mahdollista. No joka tapauksessa, kohta siis hypätään autoon, laitetaan arskat päähän ja otetaan suunnaksi Turku. Siellä odottavat pikkusisko ja jazzbrunssi. Näin alkajaisiksi. Nähtäväksi jää, mitä muuta kivaa viikonlopun mittaiselle retkelle vielä saa mahtumaan.

Automatkassa Turkuun on kivaa esimerkiksi se, että samalla kun kädet ovat ratissa kiinni, ehtii ihailla ranteessa killuvaa uutta korua. Tämä ei ole mikään maksettu mainos (heh, todellakaan), mutta vinkiksi muillekin Efva Attlingin koruista tykkääville, että maaliskuun ajan kymmenen suosituinta korua on -20 % alennuksessa Suomen liikkeen 10-vuotissynttäreiden kunniaksi. Sain eilen työpöydän puhtaaksi ja sen myötä ylityökausi taisi olla tältä erää tässä. Nimitin itseni siitä hyvästä itsensäpalkitsemiskomitean puheenjohtajaksi ja päätin ilahduttaa itseäni tällä. On se. Ihku. Ryppykäsi sen sijaan ei ole. Merkitään siis muistiin: vain käytetty käsivoide auttaa. Se ei näköjään riitä, että tuubia kantaa aina mukana käsilaukun pohjalla.