30. lokakuuta 2013

LOL

Joku oli päätynyt blogiini hakutermillä kotityöt+domina. Kiitos (päivän parhaista nauruista) ja anteeksi (kun et tainnut löytää etsimääsi)! Otetaan tämä vaikka muistutuksena siitä, ettei puuhakkaat naiset essuissa välttämättä olekaan niin homogeeninen ryhmä kuin ensin ajattelisi... ;)

Väripilkku

Alkuviikko meni seminaareissa, loppuviikko jää omalta osalta lyhyeksi ja siihenkin mahtuu talon ulkopuolisia tilaisuuksia. Viikon ainoa kokonaan omalla toimistolla vietetty työpäivä osui tälle päivälle ja normipäivänä päälle valikoitui tietenkin normisetti. Syksyn vakiouniformuksi on muodostunut mustien skinny jeansien ja mustan neuletakin tai bleiserin yhdistelmä - niinä päivinä kun päälle ei ole valikoitunut harmaata neuletta. Kokonaisuutta piristi tänään oranssi Holly & Whyte toppi, jonka bongasin Lindexin alerekiltä alle kuudella eurolla. Jännä, miten sitä joskus ihastuukin ihan epätodennäköisiin vaatekappaleisiin. Tästä saattaa hyvinkin tulla vielä yksi lemppareista. Ja tällainen minun päivän asuni siis oli.


Toppi: Lindex
Neule: DKNY
Farkut: Lindex
Kengät: Clarks
Kello Michael Kors
Lompakko: Michael Kors


Päällä oli myös tämä Baum und Pferdgartenin huivi, joka unohtui aamulla kuvasta. Villahuivisesonki on  kuin huomaamatta jatkunut jo niin pitkään, että kevyempi silkkihuivi oli itse asiassa tosi kivaa vaihtelua.


Nyt pakkaamaan laukkua, huomenna suunnataan töiden jälkeen ystävien kanssa tyttöjen matkalle Tukholmaan. En malttaisi odottaa!

29. lokakuuta 2013

Kahtena iltana


Viime perjantaina puettiin pikkumustat päälle, laitettiin korot jalkaan ja juhlittiin rapukekkereitä ystävän luona. Tai no, jos ihan tarkkoja ollaan, niin yhdellä oli kyllä harmaa mekko päällä. Arvaatteko, kuka se oli... Varsinainen rapusesonki oli ja meni kauan sitten ja pohdittiinkin yhdessä, että miten ja milloin meidän neljän naisen ystäväporukastamme on tullut niin kiireinen, ettei kaikille sopivaa hetkeä ollut löytynyt kalentereista aiemmin. Taidettiin laittaa homma aikuisuuden piikkiin. Kuten sekin, että ilta pyöräytettiin käyntiin keittiön tervehdyksellä, minkä jälkeen alkuruuan tuonut ystävä kertoi, miten oli erikseen soittanut laadukkaista raaka-aineista tunnettuun ruokakauppaan ja varmistanut, että juuri tätä tiettyä juustoa olisi varmasti saatavilla tuona päivänä. Kauas on tultu niistä päivistä, jolloin bileet sai käyntiin sipsipussilla ja muutamalla siiderillä. Ihan kaikki ei sentään muutu: loppuillasta tanssittiin porukalla keskellä olohuoneen lattiaa ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Lauantaina laitoin päälle uuden paljettipaidan ja kävin ystävän kanssa kuuntelemassa miehen keikkaa. Suuntasin takaisin kotiin suhteellisen hyvissä ajoin ja nukkumaan mennessä ajattelin myötätunnolla puolisoa, jonka ilta ja yö venyi talviaikaan siirtymisen myötä vielä ylimääräisellä tunnilla. No, itsepähän on harrastuksensa valinnut - ja toipumiskeinonsa kehittänyt. Noutopizzalla, jäätelöllä, karkilla ja colalla saa ihmeitä aikaan. Nähtävästi niillä toipuu kauan sitten turnauskestävyytensä menettänyt vaimokin kahden perättäisen illan valvomisesta. Hetkinen, kompensoisikohan tämä nyt niitä perjantai-iltana puituja aikuispisteitä? 

25. lokakuuta 2013

Lunastetut lahjakortit





Luovutin juuri eteenpäin ystävien viimevuotisilla joululahjakorteillaan tilaamat neulomukset. Nyt se viimeistään pitikin tehdä, kohta on jo aika alkaa miettiä tulevan joulun juttuja. Ystävistä kaksi tilasi pipot ja kolmas tuubihuivin. Tällaisia niistä tuli.

Vanhan roosan sävyinen pipo on neulottu Dropsin Nepal-langasta. Ohje on Novitan ja langanmenekki oli noin puolitoista kerää.


Toinen ystävä ohjeisti, että pipon pitää sitten olla löysä. Sitä tämä kyllä onkin. Saas nähdä, pähkäilläänkö hetken päästä yhdessä, että millä tätä pienennetään. (Note to self: selvitä, olisiko siinä tilanteessa liian riskialtista vain tuikata pipo pesukoneeseen, säätää asteet kaakkoon ja toivoa parasta). Ruskea pipo on neulottu Dropsin Lima-langasta ja sitä menikin melkein kaksi kokonaista kerää. Malli on keksitty itse ja sitä mukaa kun neulomus edistyi.


Kolmas kaveri toivoi mustaa tuubihuivia ja se on valmistunut lankajemmassa olleista Novitan Tempo-langoista. Olin ajatellut tekeväni mustan huivin itsellenikin, mutta tämän neulominen pimeinä syysiltoina ei ollutkaan niin hauskaa hommaa, että taidan pidättäytyä muissa väreissä. Ja no, kyllähän niitä huiveja taitaa jo ollakin...


No niin, sitten puuttuu enää se siskon Skappel-neule, jonka luovutusajankohdaksi olen luvannut ensi viikonlopun. Puikot vaan heilumaan ja sen jälkeen on pöytä putsattu lahjojen osalta ja saa taas ottaa uudet haasteet vastaan. Seuraavaksi meinaan olla itsekäs ja neuloa itselleni. Villatakin ohje on jo valmiiksi tsekattuna.

23. lokakuuta 2013

Paljettipiristys


Väittävät, ettei rahalla voi ostaa onnea. Kyllä muuten voi, ainakin toisinaan. Tällä kertaa onni tuli omaksi kimallellen ja säihkyen, edukkaasti alle 25 euron hintaan. Holly & Whyten harmaa paljettipaita ilmestyi jumpasta kotiin kävellessä näkökenttään täysin pyytämättä ja yllättäen ja suorastaan huusi nimeäni. Tiedättehän, joistakin vaatteista vaan tietää heti ensisilmäyksellä, että tää on mun juttu. Ja no, kyllä tällä oli myös piristävä vaikutus. Hyvä niin. Viikko alkoi jotenkin kaikinpuolin takellellen, oli ajamatta jäänyttä bussivuoroa, kaatuneita järjestelmiä, kaikenmoisia ylläreitä, reikä paidassa ja mitä näitä nyt oli - ja siis hei, elettiin vasta tiistaita! Viikonlopusta vihjaava bling bling olikin siis todennäköisesti juuri se juttu, mitä tähän hätään tarvitsin. Jaksaa, jaksaa. Ei tämä nihkeä viikko ikuisesti jatku. Enää pari yötä ja sitten pääsee pitämään hauskaa paljeteissa. Jei!

21. lokakuuta 2013

Neuletta ja sidontaa

Käväisin tämän syksyn Hulluilla päivillä pari kertaa, lähinnä hakemassa täytettä jääkaappiin ja päivittämässä päivittäiskosmetiikan varastoja. Se ainoa "varsinainen" ostos on kutkuttanut mielen perukoilla jo vuoden, ehkä parikin. Tällä kertaa otin asiakseni olla hyvissä ajoin liikkeellä ja kävin sovittamassa DKNY:n Cozy-neuletakkia vain minuutteja sen myyntiin tulemisen jälkeen. Silkin ja kashmirin sekoitus oli materiaalina niin ihanan tuntuista ja malli mieluisa, että marssin saman tien kassalle. Värivaihtoehtojen kanssakaan ei tarvinnut arpoa: musta on aina musta.

Neuletakin mukana tuli metallilenksu ja opaskirjanen, jossa neuvotaan 12 eri tapaa käyttää takkia. Tämän illan ohjelmassa onkin sidontaharkat. Voisin yrittää tämän kanssa ottaa jonkinlaista asukuvaakin, ellen saa takkia (tai itseäni) ihan solmuun sitä ennen.

20. lokakuuta 2013

11 asiaa

Sain 11 asiaa -haasteen Sweet Living -blogin Miialta. Kiitos Miialle haasteesta! 
Haasteen ideana on saada pienille blogeille (alle 200 lukijaa) lisää näkyvyyttä ja lukijoita. 

Haasteen säännöt ovat: 

Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Haastajan tulee valita 11 blogia jossa on alle 200 lukijaa.
Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut, ja kenet sinä haastat.
Ei takaisin haastamista.




11 asiaa minusta


1. Olen nukkunut viime yönä yhdeksäntuntiset yöunet ja aloittanut päivän hitaasti sunnuntai-Hesarilla ja miehen keittämällä hyvällä kahvilla. No okei, ja palalla eilisestä jäänyttä suklaakakkua. Fiilis on niin rennon leppoisa kuin se vain sunnuntaina voi olla.

2. Eilen olin tehokas: leivoin, siivosin, järjestelin kaappeja ja laitoin turhaksi jäänyttä tavaraa pois. Tänään ajattelin vain oleilla ja nauttia siitä, ettei ole mitään erityistä, mitä pitäisi tehdä. 

3. Meillä kävi eilen vieraita ja aloitin poikkeuksellisesti valmistelut sillä, että laitoin itseni kuntoon. Yleensä se jää kaiken touhuamisen keskellä viimeiseksi ja sitten harmittaa kun kiireessä sutii meikkiä naamaan kun ovikello jo soi.

4. Yhdessä nauraminen on aivan mahtavaa. Eilen illalla sain useammat spontaanit naurukohtaukset kun pelattin Aliasta ja porukan 8-vuotias hauskuutti muita selityksillään ja arvauksillaan. Huomaavaisesti tämä ryhmän juniori myös ennen pelin alkua varmisti, että osaavathan kaikki lukea. Näitä hetkiä pitää elämässä olla!

5. Useimmiten päätän päivän vaatetuksen vasta aamulla. Yritän nyt opetella laittamaan seuraavan päivän vaatteet jo illalla valmiiksi. Tällä toivon saavuttavani sen, että vaatteiden valitsemiseen kuluvan ajan voi jatkossa aamuisin käyttää johonkin muuhun ja että vaatekaapin sisältöä tulisi hyödynnettyä vähän laajemmin (lue: pukeutuisin muuhunkin kuin mustaan ja harmaaseen). 

6. Himoitsen klassisia, teräväkärkisiä korkkareita mustassa patenttinahassa. Koitan malttaa mieleni seuraavaan alesesonkiin asti, vaikka mieluinen pari on kyllä jo tainnut löytyä.

7. Liityin Justin Timberlaken viralliseen faniklubiin saadakseni etuosto-oikeuden ensi kevään Helsingin keikan lippuihin. Juu, se hyvin nauraa, joka minulle nauraa. Mutta hei, se parhaiten nauraa, jolla on liput taskussa. ;)

8. Tällä hetkellä on menossa Pharell Williams -kausi, tehokuuntelussa ovat sekä Get Lucky että Blurred Lines. Spotifyn lenkkilistan vakkaribiisi taas on She Wants to Move.

9. Paras tapa aloittaa viikonloppu on perjantai-iltapäivän Sh'bam-tunti. Omaan kuntokeskukseen on osunut ihanan hauska ja hyväntuulinen ohjaaja ja samalla kun kuuntelee hänen juttujaan ja miettii, mihin minkäkin raajan pitäisi milloinkin mennä, unohtaa väkisinkin kaikki työjutut. Tunnilta saa aina hyvän fiiliksen ja hymyn huulille.

10. Meillä on ollut jo yli viikon Hopea Toffee -pussi avaamattomana kaapissa. Olen häkeltynyt itsehillinnästäni. (Ja luulen, ettei mies tiedä pussin olemassaolosta.)

11. Olen korkannut glögikauden tällä viikolla.


11 kysymystä minulle


1. Mitä harrastat?
Käyn salilla (tai enimmäkseen kyllä ryhmäliikuntatunneilla), neulon ja kuulun työkaveriporukalla perustettuun kässäkerhoon, bloggaan ja sen myötä valokuvauksenkin voi jo kai laskea jonkinlaiseksi harrastukseksi. Olen myös mukana oman alan yhdistystoiminnassa. 

2. Inspiroivin blogi? 
Tämä vaihtelee paljonkin ajankohdan ja aihepiirin mukaan. Juuri tällä hetkellä kun neuloosikausi on päällä, tekisi kovasti mieli neuloa kaikkia Piipadoo-blogissa näkemiäni ihania juttuja.

3. Paras herkku? 
Salmiakki, ehdottomasti.

4. Lempivuodenaika? 
Kaikissa vuodenajoissa on hyvät puolensa. Ehkä eniten tykkään loppukeväästä kun on jo lämmintä ja silti kesä on vielä kokonaan edessä. Tai sitten loppukesästä kun on edelleen lämmintä, mutta illat ovat jo pimeitä.

5. Oletko jouluihminen? 
Olen. Usein olemme varsinaisen joulunajan kyläilemässä lapsuudenkodeissa ja sisarusten perheiden luona, joten jos omassa kodissa aikoo ehtiä nauttia joulusta, on se aloitettava ajoissa. Pidän tosi paljon suunnitteluvaiheesta: mitä syödään, mitä leivotaan, miten joulupöytä katetaan, mitä kenellekin lahjaksi, miten lahjat paketoidaan, miten koti koristellaan... Vähemmän on enemmän, mutta yksityiskohtiin tykkään kuitenkin kiinnittää huomiota.

6. Paras paikka johon olet matkustanut? 
Maisemien puolesta Kanadan puolen Kalliovuoret, fiiliksen puolesta New York. Tosin noin yleisesti tykkään ajatella, että se tuleva reissu on aina se paras reissu. Kuukauden sisällä ollaan lähdössä tyttöporukalla ensin perinteiselle syksyn Tukholman matkalle ja sen jälkeen meillä on saman jengin rendez-vous Ranskassa.

7. Lempikaupunkisi? 
En osaa valita. Pidän tosi paljon kaikista pohjoismaisista pääkaupungeista ja Lontoosta.

8. Kissa vai koira? 
Koira

9. Paheesi? 
Somessa roikkuminen, varsinkin iltaisin kun pitäisi mennä jo nukkumaan. Olisi varmasti hyödyllisempää saada puoli tuntia enemmän unta ja pinnata ne viisi asukuvaa vaikka aamulla.

10. Televisiosarja jota seuraat? 
Newsroom, Solsidan, Hyvät ja huonot uutiset, Yleleaks. Tunnustan, myös Vain elämää on seurannassa. Good Wife, jos se ei mene jumpan kanssa päällekkäin. Voicen ja TTK:n tahtiin on hyvä kilisytellä puikkoja, eikä haittaa, vaikka välillä pitää kiinnittää enemmän huomiota palmikoihin kuin ohjelmaan.

11. Bloggaamisessa mukavinta? 
Vuorovaikutus, on aina yhtä virkistävää kuulla muiden ajatuksia, ideoita ja vinkkejä. Se, että intoututuu kokeilemaan niitä vinkkejä ja ideoita. Ja että tulee jollakin tapaa dokumentoitua kaikkia omia juttuja.


11 kysymystä haasteen saajille


1. Koska kävit viimeksi elokuvissa?
2. Mistä saat inspiraatiota pukeutumiseen?
3. Lempivaatteesi ja/tai -asusteesi?
4. Millainen olisi täydellinen päivä?
5. Minkälaisesta musiikista pidät?
6. Suosikkiravintolasi?
7. Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?
8. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
9. Minkä kirjan luit viimeksi?
10. Pitkä viikonloppu aikaa, omavalintainen matkaseura mukana, rajaton budjetti. Mihin lähtisit ja mitä siellä tekisit?
11. Mukavinta bloggaamisessa?


Haastan seuraavat blogit

Kuvat ovat kuluvan viikonlopun kotoilukuvia.

14. lokakuuta 2013

Pysäkkituttu


Jos aina törmää samaan ihmiseen kadulla  
alkaa pidemmän päälle tervehtiä 
vaikka ei tiedä tämän nimeä

Arkiaamujen päänsisäinen soundtrack on ollut loppukeväästä lähtien Ultra Bran Ilmiöitä. Siitä saakka olen nimittäin taittanut aamun bussimatkat työpaikalle saakka saman tummahiuksisen nuoren naisen kanssa. Arvelisin meillä olevan ikäeroa viitisen vuotta. Lähes jokaikinen arkiaamu seisomme ensin muutaman minuutin vierekkäin bussipysäkillä, nousemme samaan bussiin, istumme ehkä metrin päässä toisistamme ja vaihdamme hetkeä myöhemmin samalla pysäkillä seuraavaan samaan bussiin, jonka kyydistä minä jään pois ensimmäisenä.

Aluksi saavuimme pysäkille aina hieman eri aikaa. Sitten eräänä aamuna törmäsimme toisiimme portilla ja tajusin, että kuljemme pysäkille samalta pihalta. Sen jälkeen olemme nähneet toisemme pihalla silloin tällöin. Asumme vastakkaisissa taloissa, samassa taloyhtiössä. 

Tavatessamme toisinaan hymyilemme ja nyökkäämme, välillä emme edes tervehdi. Mitään kaavaa, logiikkaa tai selitystä tälle en ole keksinyt. Ensin asia vaivasi minua, mutta sitten tulin siihen päätelmään, ettei kaikkien tuttavuuksien ole tarvekaan edetä satunnaisia ystävällisiä katseita pidemmälle. Silti tuntuu jollakin tapaa hassulta, että käytännössä vietän tämän tuntemattoman henkilön välittömässä vaikutuspiirissä joka aamu noin 20 minuuttia tietämättä hänen nimeään. 

Viime aikoina olen pyöritellyt ajatusta päässäni. Pitäisikö joku kaunis aamu (kai niitäkin lokakuuhun mahtuu) vain mennä ja esittäytyä. Hei, olen NN ja olen töissä siinä X-paikassa, minkä pysäkillä jään aina kyydistä. Kysyä nimeä. Olisikohan se ihan hölmö veto? Worst case scenario, mikäköhän se tässä tapauksessa voisi olla?

Kuva on napattu pari kesää sitten Turun saaristossa. Melkein harmitti, ettei tarvinnut odotella bussia sillä kertaa.

12. lokakuuta 2013

Pipo kireällä


Muita ihania -blogin Tiina esitteli muutama päivä sitten salmiakkiruudulliset pipot, joihin ihastuin heti. Kun kollega vielä sopivasti pyysi mukaansa lankakauppareissulle, niin hankin langat omimmalta tuntuvassa väriyhdistelmässä ja aloin heti neuloa. Yritin kuvioneuletta tehdessä muistaa pitää mukana kiertävät langat riittävän löysinä, mutta näköjään olisi tarvinnut rohkeasti jättää ne vieläkin löysemmälle. Uudessa pipossa on nimittäin yksi paha vika: se kiristää. Mutta jos pipo on kireällä aikuisen päässä, saanee ongelman ratkaistua sillä, että antaa pipon lapselle. Hohoi, Naantalin suunta! Mahtaisikohan teidän 8-vuotias synttärisankarinne tykätä tästä?


Langat: italialaista BBB Yubia, viittä eri väriä 
Puikot: 5mm 40 cm pyöröpuikko

Tässä pipossa loin 78 s ja neuloin 16 krs 1o, 1n joustinneuletta. Sitten aloitin kahdeksalla jaollisen kuvion tekemisen ja lisäsin ensimmäisen kuviokerroksen lopussa kaksi silmukkaa. Tein kolme kokonaista salmiakkikuviota ja kaksi puolikasta, sekä loppuun vielä muutaman rivin raidat valkoisella ja harmaalla. Viimeisellä rivillä neuloin 2 s yhteen koko kerroksen ajan, sitten vain lanka loppujen silmukoiden läpi, kiristys ja päättely. Uusi yritys aikuisten koon piposta tehdään 88 silmukalla, heti alusta alkaen. Väritys on tämän harmaavarpusen mielestä niin kiva, että tahdon edelleen tällaisen pipon itsekin.

10. lokakuuta 2013

Ite tein


Pikkusisko täytti viikonloppuna 30 ja ulkoisti juhlajärjestelyt - minulle. Pienimuotoiset kekkerit vietettiin siis lauantaina meillä ja pääsin leikkimään fondantilla. Pahaksi onneksi huomasin koristeluvaihetta aloittaessani, että tomusokeri oli loppu. En jaksanut lähteä kauppaan, koska sinnehän on kuitenkin meiltä melkein sata askelta matkaa. No, ilmankin selvittiin kun varovasti kaveerasin kaulimen kanssa. Päivänsankari tilasi simppelin, punavalkoisen kakun ja sellaisen myös sai. Kakkupohja kostutettiin sitruunalimpparilla ja täytteenä oli lime curdia ja Marianne-mascarponevaahtoa. Hyvältä maistui, vaikka itse sanonkin!

Perjantaina herkuteltiin myös tuoreella pullalla. Kansallisena korvapuustipäivänä oli ihan mahtavaa palata työpäivän ja jumpan jäljiltä kotiin, jossa mies oli ehtinyt siivota ja kylässä ollut anoppi leipoa ison pellillisen puusteja. Normaalioloissa olisin vetänyt villasukat jalkaan, heittätynyt sohvalle ja alkanut mussuttaa pullaa, mutta koska meille oli tulossa vieraita, päädyin pyöräyttämään pikavauhtia sienipiirakan sekä viikonlopun ensimmäisen täytekakun. Oli lähes syyllinen olo kun käytti valmista kakkupohjaa, mutta jos ehtii olla kotona vain tunnin ennen kuin vieraat saapuvat, niin kai se on sallittua, eikö? Joka tapauksessa, olipa kivaa kun oli viikonloppu täynnä vierailuja ja ohjelmaa. Perhe ja kaverit on pop.

Viikonlopun mustaharmaat

Viikonloppuna yritin lahjoa pikkusiskon ottamaan asukuvaa. Kyllä tämä kai paremmalta näyttää kuin se ensimmäinen yritys, vaikka kuvattava on kaikkea muuta kuin luonnollinen kameran edessä ja siskon kärsivällisyys on vain himppasen parempi kuin miehellä. No, kiitokseksi en kitissyt siitä, että siskon reitti yöpaidasta ulkomaailmaan kulki lauantaina allekirjoittaneen vaatekaapin kautta. Valitsi muuten päälleen saman neuleen ja huivin, joita itse pidin edeltävänä päivänä töissä. Onkohan kukaan koskaan tutkinut yhteisen geeniperimän vaikutusta vaatemakuun? Kyllä olisi kuulkaa ihan ässä tutkimushanke siinä, projektirahoitusta tulvisi varmasti ovista ja ikkunoista... ;)


Minulla:
paita: Oasis
housut: H&M
kengät: Geox
laukku: Massimo Dutti
kello: DKNY
korut: Efva Attling

Siskolla:
huivi: by Malene Birger
neule: Lindex
housut ja kengät: siskon omat, en kysellyt :)
                                                                      
Merkitään muistiin: kättä ei saa pitää taskussa ja kuvat on otettava ennen kuin housuihin on muodostunut polvipussit.