Marraskuun viimeinen

Marraskuun viimeinen päivä. Kävin tänään viemässä äidin lentokentälle ja lupasin sen jälkeen puhelimessa siskolle, että lainaan hänelle matkalaukkujani kun hän suuntaa tuonnempana varsinaiselle unelmalomalle. Luonnollisena jatkeena tälle olisi toiminut se, että istun loppuillan läppäri sylissä sohvalla ja selaan lentohintoja ja luen hotelliarvosteluja. Mutta ei. Tajusin, että nyt tosiaan on marraskuun viimeinen päivä. Huomenna alkaa joulukuu. Nyt saa siis tosiaankin jo ihan luvallisesti aloittaa jouluhommailut. Ensimmäiset valot on nyt viritelty paikoilleen ja DIY-joulukalenteri on työn alla. Mukissa on glögiä ja päässä risteilevissä ajatuksissa joulupöydän kattausideoita, piparkakkumökin koristelusuunnitelmia, reseptejä, soittolistoja, lahjapaketointeja ja vaikka mitä. Kyllä joulukuume näköjään yhden matkakuumeen voittaa! Tästä se (mopo) lähtee. :)

Reseptivinkki

Jos tykkää kalasta ja äyriäisistä, pitää todennäköisesti tästä piirakasta. Sain tähän savusimpukka-katkarapu-kylmäsavulohipiirakkaan ensimmäisen kosketuksen loppukesän mökkireissulla kun työkaveri tarjoili tätä iltapalaksi. Sen jälkeen piirakkaa on tehty pariin otteeseen meilläkin ja hyvin on tehnyt kauppansa. Sekin on testattu, että kaveriksi käy ihan yhtä hyvin punkku kuin valkkarikin. Resepti on Pirkan ja se löytyy täältä. Suosittelen!

Pitkä viikonloppu Toulousessa

Pitkä viikonloppu Toulousessa on ohi. Kylmyys ja viima viipottivat samoissa lukemissa kuin kotimaassakin ja räntääkin ehdittiin saada niskaan, mutta ei se meitä haitannut. Tärkeintä oli hyvien ystävien seura ja lämmin fiilis. Sitä paitsi, aurinkokin näyttäytyi lopulta juuri niissä kuvauksellisimmissa maisemissa. No mitä sen viikonlopun aikana sitten tehtiin?

Käveltiin kaupungilla ja puistoissa, ihasteltiin rosoisen romanttisia pintoja ja yksityiskohtia. 

Vaellettiin kauppahallissa, torilla ja marketeissa, herkuteltiin itse kokatulla ruualla sekä kahviloiden ja ravintoloiden antimilla. Foie gras, creme brûlée ja hyvää kuplivaa lasissa, eihän siitä voi olla tykkäämättä! Herkkuja päätyi myös tuliaisiksi, mutta niistä lisää tuonnempana.

Sunnuntaina tehtiin päiväretki Albiin, missä vierailtiin Musee Toulouse-Lautrecissa, tavattiin reissun tyylikkäin tarjoilija ja ihasteltiin vanhan kaupungin arkkitehtuuria.

Ranska on kyllä ihku, oikein sillain ohlalaa. Koskakohan sinne pääsisi seuraavan kerran? 

Mars matkaan!

Check-in on tehty ja laukku pakattu. Työpäivä on ohi ja istun bussissa, matkalla lentokentälle. Kohta hyppään koneeseen ja muutamaa tuntia myöhemmin olen eteläisessä Ranskassa. Perillä odottavat ystävät ja pitkä viikonloppu. Jee!

Tuliaisten kanssa meinasi tulla tenkkapoo, kunnes keksittiin, että suomalaiselle kaverille viedään tietenkin tuliaiseksi suomalaiset pikkujoulut. Glögit, piparit ja kotitekoiset näkkileivät on kassissa, juustot, viinit ja muut tarjottavat hommataan sitten paikan päältä. Mutta nyt, mars matkaan! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Blossa '13

Hyvää se on, tänäkin vuonna. Ja pullo on kaunis tälläkin kertaa. Blossa '13 - tykkään!

Klassikkoherkut

Perjantaina vietettiin toimistolla pikkujouluja ja myöhemmin illalla lähdettiin vielä muutaman työkaverin kanssa pikkujouluillalliselle Maxilliin. Pääruuan kanssa olimme jo ennestään tuttuja keittokirjan sivuilta, jälkkärivalinta taas oli ilmiselvä välittömästi bongattuani ikisuosikkini listalta. Lauantaina pitikin sitten kaivaa Safkaa-kirjasta esiin sekä lohi-avokadosalaatin että creme brûléen reseptit ja funtsia, monennellakohan kokkauskerralla itseltä onnistuisi saada yhtä mahtavat herkut pöytään kuin mitä edeltävänä iltana sai ammattilaisten valmistamina. Ei auta kuin sopivana hetkenä kääriä hihat ylös ja aloittaa kokeilut. Astiaholisti totesi perjantain ravintolavisiitillä myös sen, että kaapista löytyvät brûlée-vuoat ovat halkaisijaltaan aivan liian pienet ja reunat ovat turhan korkeat. Jossain vaiheessa on korvattava nykyiset vuokat laakeammilla versioilla, jotta rapean sokeripinnan (eli juuri sen parhaimman osan) osuuden saa maksimoitua. 

Tänään on kuitenkin kokkailtu ihan muuta. Ystävä perheineen kävi meillä aiemmin päivällä brunssilla ja nyt oli viimeinkin hyvä syy tehdä köyhiä ritareita, joita olen himoinnut jo pidemmän aikaa. Vitsit, että ne oli hyviä, vaikka itse sanonkin! Ei sillä, etteikö ne vähän terveellisemmätkin tarjottavat olisi maistuneet, mutta nämä tosiaankin osus ja uppos, ihan kaikille. 

Merkitään siis muistiin: klassikko on aina klassikko. Toisinaan kikkailut kannattaa jättää muille areenoille - vaikka sitten tuolipelikentälle.

Laukkua vaille

Olen ollut tässä syksyn aikana havaitsevinani, että asustepuolella olisi mustan laukun mentävä aukko. Hakusessa on sen kokoinen tote, että sinne mahtuisi tarvittaessa pikkuinen läppäri. Malliltaan laukku saisi olla mielellään melko simppeli, selkeä ja ehkä vähän sirokin. Mielikuvissa olen sovitellut käsivarrelle keikkumaan ainakin näitä kuvassa näkyviä MMK Selmaa ja Jet Setia, MBMJ Hillier Hoboa ja Longchampin Roseauta. Liekö sattumaa, että näiden laukkujen hinnat pyörivät samoissa summissa kuin allekirjoittaneen tämänvuotinen veronpalautus? Kyllä sen on oltava enne. :)

Tällä hetkellä melkein jokapäiväisessä käytössä oleva musta nahkalaukku on tuliainen Kiinan työmatkalta parin vuoden takaa. Malli on kaikessa yksinkertaisuudessaan edelleenkin mieluisa, mutta laukku painaa tyhjänäkin sen verran, että nyt havittelen jotakin kevyempää. Kiinan laukkumarkkinoilla oli kyllä vähän orpo olo kun ympärillä oli mielettömät määrät laukkuja upeissa väreissä, malleissa ja materiaaleissa, mutta mitään ei oikein arvannut ostaa. Osa laukuista oli ihan häpeilemättömiä kopioita tunnetuista merkkituotteista (merkki vain oli useimmiten irroitettu nahasta) ja osassa designista saattoi päätellä, että vaikkei merkkiä ja mallia tunnistanutkaan, oli kyse kuitenkin kopiosta. Ostoksille mennessä olisi selvästikin pitänyt ensin tehdä läksyt ja opiskella kaikki suurimpien muotitalojen kuluvan kauden mallistojen mallit, että tietäisi suunnilleen, mitä välttää.

Oman laukkuni päädyinkin sitten ostamaan pikkuriikkisestä putiikista, jossa nuori kiinalaisnainen myi itse suunnittelemiaan laukkuja. Olisi tietenkin naiivia ajatella, että se on tae laukun originaalista designista - varsinkin nyt kun näitä kopiogateja on tullut esiin paremmissakin piireissä - mutta ainakaan vielä en ole keksinyt, mistä mallista oma laukku olisi kopioitu. Hyvä niin. Parhaassa tapauksessa tuin ostoksellani nuorta suunnittelijaa ja pahimmassa tapauksessa tyydyn ajattelemaan, että toimin hyvässä uskossa ja ignorance is a bliss.

Kollaasi: Polyvore

Tukholmassa ja Turussa

Käytiin ystävien kanssa viime viikon loppupuolella perinteisellä tyttöporukan syysretkellä Tukholmassa. Jatkettiin samalla konseptilla kuin aiempinakin vuosina, mitä sitä hyvää vaihtamaan. Työpäivän päätteeksi hypättiin siis autoon, hurautettiin Turkuun, astuttiin iltalaivaan ja seilattiin Viking Gracen kyydillä Tukholmaan. Turun laivat ovat Tukholmassa himppasen liian aikaisin noin niin kuin lempeän aamuherätyksen kannalta, mutta se on pikkuhaitta sen rinnalla, että edessä on kiva päivä Tukholmassa ja aamun saa kuitenkin aloittaa hitaalla ja pitkällä hotelliaamiaisella. Käveltiin kauniissa ja tyynessä syyssäässä keskustaan. Reitti kulki kuninkaanlinnan ohi ja tervehdykset hoidettiin oikeanlaiset rojut ranteessa. Tukholmassa oli vielä kivan syksyistä, lehtiä puissa ja satunnaisia kukkivia kukkia. Ei lainkaan niin harmaata kuin täällä meillä.

Aamupalalle päädyttiin jonkinlaiseksi lemppariksi muodostuneeseen Scandic Sergel Plazaan. Valikoimat on siellä todettu koko jengiä miellyttäviksi (siellä on esimerkiksi ymmärretty aamupalajälkkärin tärkeys!) ja etenkin sohvaryhmäpuolella on kiva tunnelma, juuri sopivan mysigt. Sijaintikin on hyvä vakkariostoskierroksen aloituspisteeseen nähden.

Päivä käytettiin perusmeininkeihin, shoppailuun ja kahvitteluun. Vete-Kattenista tuntui pöydän saaminen olevan taas hankalaa, vaikka oltiin liikkeellä hyvissä ajoin ja arki-iltapäivänä. Seuraavalla kerralla pitänee kokeilla jotakin muuta aikaa. Tai sitten pitää heittäytyä ihan kreisiksi ja kokeilla jotakin muuta kahvilaa. Onko kellään suositella jotakin kivaa paikkaa?

Illalla mentiin taas laivaan ja aamulla herättiin Turusta. Matkaseura jatkoi samantien takaisin pääkaupunkiseudulle, minä jäin kyläilemään siskon luo. Unohdin pakata kotivaatteet, joten pyysin siskolta oloasua lainaksi. Minulle ojennettiin onepiece-haalari. Tuijotin sitä epäuskoisena. Nöyrryin. Puin sen päälleni. Tuijotin itseäni peilistä. Nauroin, ihan ääneen. Ja siis hei, vitsi, miten mukava se oli päällä! Ja siitä tuli sellainen vapautuneen leppoisa fiilis. Liekö se toisaalta niin ihmekään kun ottaa huomioon, että käytännössä päällä on pinkki aikuisten koon potkupuku, jossa lukee suurin, valkoisin kirjaimin TAKE IT EASY... Lankomies olisi kelpuuttanut minut haalari päällä seuraksi kiskareissulle. Väitti olevansa ihan tosissaan. En lähtenyt, jossain sen rajan on mentävä. Koin parhaaksi, että raja kulki ulko-oven kynnyksen kohdalla. Ihan hauskan asukokonaisuuden siinä tietty olisi saanut aikaan kun olisi tunkenut pinkit haalarinlahkeet mustiin nahkasaappaisiin, heittänyt päälle mustan villakangasviitan ja viimeistellyt asun silkkihuivilla. Käsilaukku vain olalle ja  menoksi! Tai sitten tosiaan ei.

Ehdin viikonlopun aikana treffata myös miehen siskon perhettä ja olla yhden yön verran koti- ja koiravahtina oman siskon luona. Jos lempeitä aamuherätyksiä tulikin laiva-aamuina ikävä, niin herääminen aamu-unisen mäyräkoiran vierestä kyllä kompensoi tilannetta kummasti. Aamukahvimukissa oli osuva printti.

Kivan ja rentouttavan viikonlopun jäljiltä on nyt laukku tyhjennetty ja pian voi jo alkaa miettiä, mitä sinne seuraavaksi pakkaa. Pikkubreikille arjesta pääsee taas parin viikon päästä. Onneksi, sille on tässä harmaudessa tilausta.

Sammalmania

Mikäköhän siinä oikein on, että Granitissa pitää käydä Tukholmassa asti inspiroitumassa, vaikka ketjun kauppoja löytyy nyt jo Helsingistäkin - ja vielä kaksin kappalein. Viimeisimpänä iski sammalmania. Päässä pyörii jos jonkinlaisia ideoita ja tulevana viikonloppuna taidan poimia asetelma-ainekset matkaan omasta metsästä. Kai sitä tässä vaiheessa vuotta voi jo pikkuhiljaa ja vaivihkaa alkaa hivuttautua kohti kaikkia  kivoja jouluisia juttuja?

Aikuistumisriitti

Viime talvena vasta havahduin huomaamaan, että suurin osa työkavereista ei kulkenutkaan koko päivää niissä kengissä, joilla he aamulla tulivat töihin. Sisäkengät! Pitäisikö sellaiset oikeasti olla? Eikö se ole jotenkin tosi aikuista? Nyt kun takana on kuukauden päivät nilkkurikelejä olen huomannut, että niissä sisäkengissä voisi tosiaankin olla ideaa. Päätin, että jos sellaiset pitää hankkia, niin hankitaan sitten tyylikkäät. Ja niinpä sitten juhlistin tätä siirtymäriittiä tilaamalla mieluisat kengät Outnetista. Tory Burchin ballerinoissa oli hyvä aleprosentti ja juuri sopiva väriyhdistelmä. Lähetys saapui viime viikolla ja patenttinahkaiset, tikkikuvioiset kengät olivat tänään ensimmäistä päivää jalassa. 

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin ensi yrittämällä. Merkitään muistiin: jos laittaa vajaamittaiset housut ja aikoo työpaikalla vaihtaa nilkkurit ballerinoihin, kannattaa tarkistaa, ettei laita aamulla jalkaansa vähän kulahtaneita mustia sukkia, joissa on jotain ihme liiloja kuvioita. Se vähän syö sitä tavoiteltua tyylikkyyttä. Ja aikuisvaikutelmaa.