31. toukokuuta 2014

Kässäkerho


Olenkohan vielä kertonut täällä blogin puolella meidän kässäkerhosta? Mietittiin puolitoista vuotta sitten muutaman työkaverin kanssa, että olisipa kivaa jos olisi sellainen nykyaikainen ompeluseura. Tehtäisiin käsitöitä, mietittäisiin ohjeiden kinkkisiä kohtia porukalla, kahviteltaisiin ja juoruttaisiin. Kuvaus ei ehkä erityisen nykyaikaiselta kuulosta, mutta ei kai toimivaa konseptia tarvitse muuttaa kunhan vain jutut, tarjoilut ja kässäilyt ovat tätä päivää.

Yksien iltapäiväkahvien aikana ryhdyttiin tuumasta toimeen. Perustettiin kerho. Sovittiin, että kokoonnutaan töiden jälkeen aina joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko. Vaihtoehtoisesti sumplitaan kalentereista joku muu kaikille sopiva päivä, mutta kuukauden ensimmäisestä keskiviikosta ainakin lähdetään aina liikkeelle. Emännöintivuoro on kiertävä, tavataan vuorotellen kaikkien jäsenten luona. Se, jonka luona ollaan, päättää tarjoilut, joita muut sitten täydentävät. Luotiin salainen Facebook-ryhmä, minkä seinällä voidaan sopia tapaamisista ja jutella muuta asiaan kuuluvaa tai kuulumatonta, ihan miten vaan.


Ja nimi, sellainenkin pitää tietysti jokaisella itseään kunnioittavalla kerholla olla. Sen meille keksi miespuolinen, himpun alle kolmekymppinen hipsterikollega, joka selaili coolisti lehteä samalla kun me muut suunnittelimme tulevaa Tallinnan reissua ja lankakauppavisiittiä. Kesken juttelun tulimme tajunneeksi, että matka osuukin juuri sopivasti tilipäivään, jolloin IMAGE-lehden takaa kuului lausahdus "hei jes, sithän te saatte ihan v***sti virkkuukoukkuja". Se oli sitten siinä. VV-kässäkerholla oli nimi.



Kerho on sittemmin hiljakseen laajentunut työpaikan ympyröistä muihinkin porukoihin ja siitä on tullut tärkeä ryhmä. Päällimmäinen syy siihen ovat ihmiset. Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että kivojen tyyppien kanssa on kiva hengailla. Tai kuten eräs ystävä hiljattain asian ilmaisi, silloin kun säännöllisesti tapaa tiettyjen ihmisten kanssa, ei kaikki aika mene tavatessa pelkästään pintapuolisten kuulumisten vaihtamiseen vaan ehtii puhua muutakin. Avautua, analysoida, jutella henkeviä. Sellaisia juttuja, jotka säästetään tutummille ihmisille. Tarjoilutkin ovat kuin huomaamatta paisuneet alun "tehdään vaan pari voikkaria" -puheista jopa kolmen ruokalajin menuihin asti ja välillä suurin osa ajasta meneekin ruoka- ja/tai kahvipöydässä. Toisaalta, väliäkö hällä. Harrastus täyttää tarkoituksensa jos on hyvässä seurassa ja viihtyy. Suorituspakkoa ei ole.

Hyvänä kakkosena tulevat sitten ne käsityöt. Omalla kohdalla neulontainspis löytyi blogimaailmasta, mutta tässä ryhmässä sitä on helppo ylläpitää. Aikaisempi assosiaatio kutomiselle löytyi akselilta nahkeat kädet, liian piukat silmukat, märän villan haju ja tekeleet, joille ei ollut mitään käyttöä. Ihan samaan en sentään päässyt kuin kollegan lapsi, joka oli kuulemma onnistunut huovuttamaan pipon sitä neuloessaan, mutta eivät ne omat kouluaikaiset muistot kaukana tuosta ole. Siksipä onkin ollut hienoa oivaltaa, että omilta puikoilta tai virkkuukoukulta voi syntyä hienoja ja kivoja juttuja, joita kehtaa pitää esillä ja päällä. Uutta oppii tekemällä ja kokeilemalla ja muun jengin kannustus ja kehut kantavat pitkälle. Omakohtaisena todisteena tästä ovat esimerkiksi tämän postauksen kuvat, kaikki viime syksyn tuotoksia. Ja bonuksena: kun kädet ovat kiinni näissä tekeleissä iltasella television loisteessa, ei niitä samaan aikaan tule käytettyä herkkujen napsimiseen. ;)

30. toukokuuta 2014

Mustavalkoiset tuliaiset (ja trendi, jonka olin ajatellut skipata)

Toin Amsterdamin matkalta pääasiassa hyvin mustavalkoisia tuliaisia. Mustat nilkkapituiset housut, yhden mustan ja pari mustavalkoista paitaa, valkoinen silikonirannekkeinen Swatchin kello (jostain syystä olin hinkunut tällaista jo reilun vuoden, mutten vaan ollut ennen matkaa tehnyt mitään asian eteen), mustavalkoisia salmiakkirakeita ja, tadaa, mustat Birkenstockit. Kun ensimmäisen kerran bongasin Birkenstockeja muotikuvissa, Pinterestissä ja verkkokaupoissa, olin hyvin vahvasti sitä mieltä, että tämän trendin minä ainakin skippaan. Nehän ovat niin kömpelöt. Ja rumat. Ja terveyskengät. Mutta niin vain silmä tottui näkemäänsä ja nyt pelkästään hymistelen uudet kengät jaloissani, sillä ne ovat ennen kaikkea mukavat. Vau!

Merkitään samalla muistiin, että jos ottaa uudet vaatteet matkalaukusta vasta siinä vaiheessa kun ne meinaa kuvata, niin ryppyisiä ovat, mokomat. Oikein kunnolla. No, ehkä nämä vielä jonain kauniina päivänä päätyvät kameran eteen, mieluiten päällä eikä henkarilla. Jospa ilmatkin tuosta taas vähän lämpenisivät, niin ei tarvitsisi piilotella uusia paitoja bleiserin alla.





29. toukokuuta 2014

Helatorstain hempeät


Oi että, olisipa useammin tällaisia vapaapäiviä keskellä viikkoa! Tuuli ja tihku eivät varsinaisesti houkutelleet ulkosalle, joten hitaan aamun jälkeen on pysytty sisätiloissa. Muutaman viikon tauon jälkeen kaivoin kutimet esiin, valitsin pirtsakan pinkin langan ja tikutin iltapäivän aikana pariviikkoiselle pikkutytölle pipon tuliaisiksi. En malta odottaa, että ensi viikolla tavataan! Kaunista vaaleanpunaista on kotona nyt muutenkin kun Amsterdamin tuliaispionit ovat jo melkein kaikki auenneet. Helatorstai on hempeyttä täynnä.




Lanka: Novita Bambu 
Puikot: 3.5 mm
Pitsipipon ohje löytyi täältä.

27. toukokuuta 2014

Iloinen Amsterdam






Kotiuduin viikonloppuna kevätretkeltä Amsterdamista. Kaupunki oli kiva ja rento ja tavallaan yllätti positiivisesti, vaikka ennakkoonkin odotin sen olevan mukava paikka. Päällimmäisenä sieltä jäivät mieleen kanavat, kallellaan olevat kapeat talot, kauniit ja meikäläisestä näkökulmasta superedulliset leikkokukat, polkupyörät, mukavan ja tyylikkään oloiset kaupat ja ravintolat, hieno arkkitehtuuri. Paljon mielenkiintoisia ja kekseliäitä sisustuksia ja boheemin tyylikkäitä ihmisiä. Jäi sellainen fiilis, että sinne pitää ehdottomasti vielä joskus palata.








Keskityttiin äidin kanssa lähinnä kulttuuriin, shoppailuun, herkutteluun ja kanavien varsilla hengailuun - siihen, mikä fiiliksen mukaan tuntui parhaalta. Ensikertalaisina kierrettiin pakollisista nähtävyyksistä Rijksmuseum (Rembrandtin Night Watchia oli tullut katsomaan ihan pari muutakin tyyppiä) ja käytiin kanavaristeilyllä. Halusin myös ehdottomasti nähdä Nieuwe Kerkin World Press Photo -näyttelyn. Mikään hyvän mielen näyttely se ei ollut: kuvat olivat kyllä todella hienoja, mutta aiheet ja teemat enimmäkseen hyvinkin karuja. Liekö se sitten ollutkin syynä sille, että itselle kolahtivat eniten ne muutamat urheilu- ja luontoaiheiset kuvat, mitä siellä oli. Hetken aikaa maailma vaikutti aika kovalta ja raadolliselta paikalta kun mielessä pyörivät katastrofialueilta otetut kuvat ja silmien edessä olivat naiset näyteikkunoissaan.







Etukäteen kootusta ravintolalistasta jäi melkein kaikki kokeilematta, mutta hyvin syötiin siitä huolimatta. Kehuttu De Kas pitää ainakin tsekata sitten seuraavalla kerralla. Albert Cuypmarktin herkut nautiskeltiin piknikillä Vondelparkissa. Kauppojen osalta koluttiin pikkuputiikkeja ja keskustan ostoskadun liikkeitä ja sille kivoimman oloiselle ostoskadulle putkahdettiin juuri sopivasti kauppojen mennessä kiinni. No, siltäkin osin jää siis ensi kerralle jotakin uutta koettavaa. 







Pakko on vielä kehua pientä perhehotellia, jossa yövyimme: Hotel Larende oli siisti, huoneet simppelin tyylikkäitä, sijainti oli hyvä ja palvelu erinomaista. En yhtään ihmettelisi, jos heräisin tuosta hotellista joskus tulevaisuudessakin.

19. toukokuuta 2014

IIK!

Kyllä nyt entistä poikabändifania hemmotellaan. Viikko sitten näkymä oli tämä:



Taisin olla viime maanantaina aika paljon enemmän innoissani kuin ulospäin kehtasin näyttää. Eikä tarvinnut pettyä: supertyylikäs Justin Timberlake tarjosi kaikinpuolin mahtavan illan. Tänään taas vuorossa ovat treffit Robbie Williamsin kanssa. Perhosetkin lennähtivät vatsasta paidalle. Ja nyt kohti areenaa, moikkamoi!


jakku: H&M
silkkipaita: Monsoon
lippu: mukana!

18. toukokuuta 2014

Ruokakurssilla



Osallistuin viime viikolla ruokakurssille, jonka teemana olivat sapakset. Sormin syötäviä suupaloja, jotka voi vielä valmistella hyvin pitkälle etukäteen, mikäs sen parempi konsepti. Monet resepteistä osoittautuivat sellaisiksi, joita voisi hyvin hyödyntää jatkossa kun on juhlittavaa tai istutaan ystävien kesken iltaa. Omaksi suosikiksi nousi ihanan mehevä mantelikakku. Merkitään siis resepti muistiin tänne bloginkin puolelle, jotta se on jatkossa helposti saatavilla. 


Mantelikakku ja raikas rahkavaahto

Pohja:
300 g voita
3,5 dl sokeria
3 munaa
5,25 dl mantelijauhetta
n. 1 dl venhäjauhoja 
(vehnäjauhon voi korvata mantelijauheella, jolloin kakusta tulee gluteeniton)

Kostutukseen: 
Amarettoa ja vettä

Rahkavaahto:
1 prk vispikermaa
0,5 prk sitruunarahkaa
2 rkl sokeria

Koristeeksi:
strösseleitä tai sitruunankuoriraastetta

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin sekoittaen, Lisää mantelijauhe ja vehnäjauhot ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (kaksinkertainen annos taikinaa riittää uunipellilliseen). Paista 175-asteisessa uunissa 25-35 minuuttia. Kostuta hieman jäähtynyt pohja kevyesti amaretto-vesi-seoksella (1:1) ja anna maun tasaantua. Vatkaa rahkavaahtoa varten kerma ja lisää muuta ainekset joukkoon. Pursota vaahto komioksi leikattujen kakkupalojen päälle ja koristele.