Lauantaina juhlittiin puolison pikkuveljen ja kauniin kälyn häitä. Juhlat olivat onnistuneet ja ihanat. Morsiamen kotitila oli taiottu upeaksi juhlapaikaksi ja kaikesta näki, että juhlavalmisteluille oli suotu paljon aikaa ja vaivaa. Piha oli rajattu heinäpaaleilla ja viirinauhoilla, konehalli oli muuttunut ruokailutilaksi, tallissa oli baari ja tanssilattia ja pihan teltassa oli ristiin rastiin leviteltyjen räsymattojen päällä eriparisia pinnatuoleja, puupenkkejä ja vanhoja pöytiä. Tunnelma oli samaan aikaan kotoisa ja rennon juhlava, ihan parasta.
Liian tuttavalliseksi käynyt amppari joutui hetkeksi jäähylle ennen kuin se saateltiin takaisin ulkoilmaan.
En ole ihan varma, oliko morsiamella jotakin vanhaa yllä, mutta ainakin sitä oli esillä. Morsiamen äidin vihkipuku oli ajattoman kaunista mallia, kävisi ihan hyvin tämän päivän morsiamillekin.
Kummipoika maisteli maalaismeininkiä.
Ruoka oli hyvää ja kakut herkullisia.
Minun ohjelmanumeroni juhlissa oli kuvata vieraita vieraskirjaa varten. Vähintään yhtä paljon nautin kyllä siitä, että pääsin juhlia edeltävänä iltana osallistumaan valmisteluihin. Ensin sain liitutaulujen kanssa vapaat kädet ja nimiä ja pöytänumeroita kirjoittaessa muistelin opiskeluvuosien kesätöitä ravintolassa. Tykkäsin aina ihan hirmuisesti siitä kun sain kirjoittaa ruokalistan liitutaululle ja muistan miettineeni kuinka uskomatonta on, että juuri tästäkin hetkestä minulle maksetaan palkkaa. Kirjoitushommien jälkeen pääsin vielä leikkimään floristia ja somistajaa. Tuli ihan sellainen Pinterest-fiilis kun sai yhden illan aikana puuhastella niin monen mukavan asian parissa. Jos joskus päätän downshiftata, niin ryhdyn joko sokerileipuriksi tai floristiksi, se on nyt päätetty. Taululle kirjoittajan toimenkuvakin olisi tosi jees, mutta missäköhän muualla kuin koulumaailmassa sellaisia olisi tarjolla...
Puoliso asusti pukunsa Milanon tuliaisilla ja äidillä oli hieno kampaus. Juhlavierailla oli upeita tyylejä ja vähän harmittaa näin jälkikäteen, etten kuvannut muita vieraita rohkeammin ja pyytänyt lupaa kuvien julkaisuun täällä blogissa. Toisaalta, kuvausmoodilla on välillä taipumus jäädä vähän päälle ja näissä juhlissa koin tärkeäksi keskittyä tallentamaan hetket ja tunnelmat ensisijaisesti omaan mieleen, eikä vain linssin läpi kameran muistikortille.
Illalla ihailtiin superkuuta, kuunneltiin bändin ja DJ:n soittoa ja tanssittiin. Kuljettiin karkkibuffan ja baarin välillä eikä osattu päättää, kummassa oli parempia nautintoaineita tarjolla. Toisteltiin, että kyllä on ihan mielettömän ihanat juhlat. Valvottiin ja juhlittiin niin pitkään kuin jaksettiin ja todettiin, että kaupungissa taitaa ihan selvästi tulla pilkku aiemmin kuin maalla. Tai sitten aletaan vain tulla vanhaksi. Mene ja tiedä. :)
Näitä juhlia muistellaan lämmöllä vielä pitkään, E & J. Onnea vielä kerran ja kiitos ihanasta viikonlopusta!
